Perjantaipuntari 19

Hidasta on, hiiiiidasta on...

Paino: 86,3kg (-200g)
Vyötärö: 99,5cm (-1,5cm)

Vyötäröasia sentään piristää! Huomaan tämän jo vaatteissa ja kohta saapi mennä kellariin hakemaan säkillisen "nämä sitten joskus kun laihdun" -vaatteita!

Tuulista lokakuuperjantaita vaan kaikille!

Suunnittelua vaiko eikö?

Eilen tuli sapiskaa taas liian hitaasta painonpudotuksesta. Paino oli aamulla 86,4kg, kun parhaimmillaan se on ollut kesäkuussa 85,6kg. Kesällä tuli kiloja takaisin ja vieläkään ei olla päästy takaisin sen aikaiseen lähtötilanteeseen.
Minulla kuitenkin ON varaa tiputtaa painoa nopeammin ja olisihan se motivoivempaakin.

En tiedä mikä tässä nyt on niin vaikeaa. Luisun helposti pois ateriarytmistä ja pitäisi opetella suunnittelemaan syömiseni, jottei tule tehtyä typeriä ratkaisuja. Mä olen tehnyt työn, jotta osaisin olla ajattelematta ruokaa jatkuvasti. Mieluummin en ajattele sitä lainkaan. Mutta nyt pitäisi taas opetella ajattelemaan, mutta terveellä tavalla (eikä toki jatkuvasti, vaan vain suunnitelmallisesti).

Tällä kertaa pahoitin mieleni erityisesti vertailusta muihin PT:ni asiakkaisiin. Sain läksytystä nimenomaan tuosta suunnittelemattomuudesta, josta siis huonot ruokatavat (ja hidas painonpudotus) seuraavat. PT kertoi lukuisista muista asiakkaistaan, joilla on paljon haastavampia elämäntilanteita, ja silti hekin pystyvät suunnittelemaan (ja toteuttamaan) ruokailunsa ja liikkumisensa. Mun tilanteessa tän pitäisi olla lastenleikkiä.
Vaan ei ole. Enkä osannut edes sanoa syytä siihen. Mikä siinä muka on niin vaikeaa? Minun pitäisi olla viitseliäämpi. Tulosta ei tule, ellei sen eteen näe vaivaa. Tottahan se on. Joten mistä kiikastaa?!

Sulateltuani asiaa tässä nyt päivän verran, olen tajunnut, ettei suunnitelmallisuus missään asiassa ole oikein minun heiniäni.Musta on kiva suunnitella vaikkapa matkaa ja sen sisältöä, mutta mulla täytyy olla vapaus poiketa siitä. Lukemisiani en tykkää suunnitella ollenkaan - ja jos suunnittelen, niin usein se suunnitelma ei pidä paikkaansa. Suunnittelen toisinaan mitä laitan päälleni tilaisuuteen X, mutta usein sekään ei pidä sitten paikkaansa jne. Ei siis ihme, ettei ruokailun (johon mulla on muutenkin haastava suhde) suunnitelmallisuus toimi.

Kysymys kuuluukin, että onko mun nyt vain kasvettava aikuiseksi ja tehdä suunnitelmia ja opeteltava noudattamaan niitä?
Vai haenko jonkun muun toimintamallin?

Perjantaipuntari 18

Ja katso, pieni muutos auttoi ja paino löysi jälleen laskusuuntansa. Olo on parempi.
Oletteko muut huomanneet, että kun fyysisesti voi hyvin (ei turvota, ei ole kipeänä ym.), niin itsetuntokin kasvaa? Kesällä minua tuijotti peilistä lösähtänyt, hikilimainen punakka eukko. Nyt sieltä tuijottaa nainen, jolla alkaa näkyä vyötärö, jolla on kiva peppu ja joka hymyilee paljon. Jännä ilmiö!

Paino: 86,5kg (-500g)
Vyötärö: 101cm (-1cm)

Jes! Nyt on taas tekemisen meininkiä ilmassa!

Perjantaipuntari 17

Sitten viime perjantain paino nousi huippuunsa (tiistaina peräti 88,4kg), mutta nyt on tultu rytinällä alas. Menkat alkoivat, Unicafe:n lounaat jäi ja nesteet pääsivät liikkeelle.
Niinpä...

Paino: 87kg (-1kg)
Vyötärö: 102cm (0cm)

Tästä on taas parempi mieli jatkaa...

Yrityksiä ja selityksiä

Toisinaan tähän laihduttamiseen väsyy. Ei tahdo jaksaa sitä ainaista ruokien kyttäämistä, suunnittelua, tutkimista ja vielä selittämistä. Selityksiä joutuu antamaan ystäville ja tuttaville; mitä syön, miksi syön, miksi en voi syödä... Hyväähän moni tarkoittaa, mutta toisinaan selitys"vaatimukset" ja neuvomiset vain ärsyttävät.


Painoni on taas ollut nousujohteista. Vilpittömästi olen kuitenkin ollut siitä hämmennyksissäni; olen treenannut paljon ja syömisrytmikin on taas järkevä ja herkuttelu vähissä. 
Syy selvisi, kun yhdessä trainerin kanssa tutkailimme asiaa. Yksi syy on lisääntynyt treeni, joka kerää nestettä.
Isompi syy onkin yllättäen Unicafe:n sapuskat. Yliopistoruokalan lounas on nyt kuulunut ruokavaliooni kahden viikon ajan ja vaikka olen koittanut valita vähäkalorisen (mutta makuuni sopivan) vaihtoehdon, on paino ollut juurikin viimeiset kaksi viikkoa nousussa. Unicafe:n lounaiden ravintoarvot ovat varsin huonot, luultavasti siksi, että saadaan hinnat pysymään kurissa. Kastikkeissa on paljon rasvaa, ja vehnäpitoisuudesta kertoo korkeat hiilariarvot. Ilmankos myös ilmavaivoja on ollut tavallista enemmän!
Nyt sitten siirrytään eväslinjalle. Lisäksi treenimäärää lisättiin ja ruokavaliossa muutenkin taas tiukempi kuri.

Yksi syy painonnousulle kuluneella viikolla oli myös kuukautiset, jotka alkoivatkin sitten eilen. Kivun määrä on viime aikoina ollut lisääntymään päin. En tiedä, mistä moinen voisi johtua. Viime syksynä laitatin kuparikierukan, ja olen ollut siihen tyytyväinen. Voikohan se aiheuttaa muutoksia näin viiveellä?

Tunnustan, että välillä tämä väsyttää pahasti. Vaikka kuinka koitat kaikkesi tehdä, niin tulosta syntyy hitaasti ja työläästi. Pitää koko ajan olla erityisesti ruoan suhteen tarkkana; fiksuksi luulemani valinnat (kuten tuo yliopistoruokalan lounas) eivät aina olekaan fiksuja. 

Jostakin syystä tekstiin lipsahti valkoinen taustaväri, enkä tiedä mistä sen saisi muuttumaan normaaliksi. Ehdotuksia?

Perjantaipuntari 16

Tämän viikon tulos vituttaa. Näin suoraan sanoen. Pahoittelen kielenkäyttöäni.

Paino: 88kg (+1,1kg)
Vyötärö: 102cm (+1cm)

Mitä hemmettiä?? Olen tällä viikolla tosiaan palannut arkeen ja hyvään rytmiin kaikin puolin. Kolmesti olen käynyt salilla ja ruokailutkin ovat sujuneet ok.

Nesteitä? Ehkä jotain sellaista...

edit: Huomasin, että mulla oli lipsahtanut väärä paino tähän, sivupalkkiin ja edelliseen perjantaipuntariin. Vaikka kuinka toivon, niin painoni ei ala vielä numerolla 7...

Perjantaipuntari 15

Mitään maata järisyttäviä muutoksia ei ole tapahtunut. Ihan luonnollista sinänsä, kun syömisissä ja liikkumisissa olisi runsaastikin parantamisen varaa. Ei auta itku markkinoilla.

Paino: 86,9 (-100g)
Vyötärö: 101cm (0cm)

Ees päin vaan...

Oi arki, tule jo!

Lomahan on ihanaa aikaa. Sitä odotetaan monta kuukautta ja surraan, kun se loppuu niin lyhyeen.
Minulla tuntuu olevan nyt päinvastoin. Opiskelijana minulla oli pitkä kesäloma ja ensi viikolla alkaa taas opinnot - elämälle kiitos!
Loma on ollut todella haastavaa aikaa. Kun rutiini on puuttunut, niin hyvin keväällä alkaneesta rytmistä on ollut vaikea pitää kiinni. En ollut sisäistänyt muutosta tarpeeksi hyvin ja näin lomasta muodostui koetus. Onneksi ei ole kamalasti tullut takapakkia, mutta jumissa ollaan hienosti.

Lomallahan on tarkoitus ottaa rennosti. Mieskin, joka noin muuten on tukenut hyvin, suhtautuu lomaan "älä pingota" -asenteella. "Kai sitä nyt lomalla saa herkutella...". Saahan sitä, jos osaisi pitää kohtuuden. Mutta kun minä en osaa. Ja jos minä pingotan, mies ahdistuu ja sitten minä ahdistun kun mies ahdistuu - ja luovutan. Niin. Kai sitä nyt lomalla saa herkutella.
Isoin kynnys onkin opetella lomailemaan niin, että herkuttelu on rentoa mutta samalla järkevää. Eihän loma voi olla tekosyy sikailuun!

Tarvitseeko kaiken herkuttelun olla epäterveellistä ja lihottavaa? Minun kohdallani tarvitsee. Tunnen yhä pientä tarvetta silmien pyörittelyyn, kun laihduttajille tarjotaan ihanana herkkuna jotakin dipattua porkkanaa. Eih! Minä kyllä pidän porkkanasta, mutta se ei voita vaikkapa herkullisia perunalastuja. Kevyt sorbetti on myös hyvää, mutta kunnon kermakinuskijäätelö vasta viekin jalat alta. Minulle siis se "ah nauti porkkanasta" -systeemi ei toimi.
Haasteenani onkin siis herkutella niillä aidoilla herkuilla kohtuudella. Ei tarvitse tempaista koko sipsipussia tai jäätelöpakettia. Ensimmäinen puraisu on usein se paras ja muut vain pientä ekstraa.

Rutiinien puute on myös jättänyt liikkumisen vähemmälle. Minä olen perheessäni ainoa aikuinen, joka harrastaa liikuntaa. Lapsen kanssa en ole keksinyt yhteistä ei-ohjattua -liikuntaharrastusta. En pyöräile eikä lapsi viihdy lenkillä. En potki palloa 15 minuuttia pidempään ja uimahallit ahdistavat (kesällä uimme kyllä yhdessä).
Näinpä siis lomalla oli huomattavasti mukavampaa jäädä miehen kainaloon, kun lähteä lenkille tai salille. Uskon, että tähän tulee taas muutos, kun opiskelu alkaa. Koulumatkani varrella on vakkarikuntosalini, joten siinä ohella käynnit taas rutinoituvat.
Mies on hiljalleen kyllä lämpeämässä liikunnalle, mutta työtä (so. hienovaraista painostusta) se vielä vaatii...

Joten jospa tämä tästä taas, kun syyskuu saapuu.

Perjantaipuntari 14

Mitat ovat oikeastikin perjantailta, eli eilisaamulta. Vasta tänään ehdinne kuitenkin nyt bloggaamaan.

Paino: 87kg (0g)
Vyötärö: 101cm (-2cm)

Sitkeässä istuu nyt tuo paino, vaan vyötärömitan pienentyminen piristää. Sehän se itseasiassa tärkein on. Viis siitä mitä painan, mutta senttimitat on ne, jotka näkyvät peilistäkin parhaiten.

Perjantaipuntari 13

Tervehdys pitkästä aikaa!

Viime perjantaipuntari jäi ikään kuin vahingossa välistä. En enää edes muista sitä lukua, joten mitäpä siitä.
Nyt on lomat lusittu ja Venuskin herää aktiivisempaan blogittamiseen. Kiitos kaikkien kärsivällisyydestä kesän aikana.

Tänään vaaka siis näytti täsmälleen samaa lukua kuin kaksi viikkoa sitten.

Paino: 87kg (0g)
Vyötärö: 103cm (+1cm)

En ole huolissani, sillä taas on naisille kuukausittain tuttu vaiva menossa. Olo on turvonnut ja se myös näkyy.

Lomalta on päästy jo arkiruotuun. Tällä viikolla olen heilunut jo kolmesti salilla!

Perjantaipuntari 12

Perjantaipuntari on täällä taas. Viime perjantainahan ei tullut punnittua, vaan lähinnä toivottua vain parasta.

On se kumma homma, kun melkein toivoo loman loppuvan, jotta pääsisi takaisin rytmiin. Minulla sujuu hyvin niin kauan kun ollaan kotona, mutta reissussa ollessa... Noh... Avautunen siitä lisää myöhemmin.
Nyt iloitsen siitä, että paino on sentään laskusuuntainen.

Paino: 87kg (-2,1kg)
Vyötärö: 102cm (-2cm)

Ihan ok kahden viikon saldoksi, josta osa on kulunut lomalla. Loma tosin jatkuu vielä. Maanantaina taas uuteen reissuun, mutta perjantaipuntari on vuorossa kyllä ajallaan.
Kunhan nämä reissut ovat ohitse, niin palaan taas aktiivisemmin kirjoittelemaan. Asiaa ja avautumista on paljon...

Reissuun lompsis!

Kiitos kaikille tsempityksistä. Ne merkkaavat kyllä paljon. En ole koskaan ollut ns. ryhmälaihduttaja (tyyliin Painonvartijat - sitäkin on kokeiltu), sillä minua ahdistaa se meininki vieraiden ihmisten kanssa. Netti onkin näemmä asia erikseen. Olen täällä koneen ääressä "piilossa", mutta saan silti ryhmälaihduttamisen edut. Toivon, että minusta on ollut vastaavaa iloa muillekin.
Lisäksi huomasin, että uusia lukijoita on pukannut kuin sieniä sateella. Mistä teitä oikein tulee? Tervetuloa matkaan joka tapauksessa! Toivottavasti pysytte mukana tässä vuoristoradassa.

Lähden tosiaan reissuun huomenna ja palaan koneen äärelle keskiviikkona. Keskiviikkona onkin heti treenit PT:n kanssa. Lupaan raportoida siitä kuinka kävi... Sovittua tavoitetta, 81kg, en saavuta millään ilveellä. Tämä loma on mennyt laihduttamisen ja liikunnan osalta niin päin persettä, että olen lähinnä kiitollinen jos pystyn ylläpitämään ennen lomaa saavutetut tulokset.
Olitte siinä mielessä oikeassa, että nopeasti tullut painonnousu myös lähti nopeasti. Viime perjantaina alkoi myös menkat, joka tottakai lisäsi sitä painonnousua vaikka sitä en aamulla tiennyt. Joka tapauksessa kolme kiloa siitä on jo tiputettu ja tänä aamuna vaaka näytti 86,1kg. Olo oli vähän parempi.

Tällaisia turinoi Venus tänään. Tällä viikolla ei siis ole luvassa Perjantaipuntaria, joten virallinen mittaustulos jää tällä viikolla väliin. Ensi perjantaina sitten taas puntaroidaan.

Perjantaipuntari 11

Voisin ampua itseni!!
Perheemme kesäloma alkoi ja sitä on nyt sitten juhlittu rankasti. Ollaan syöty ja ollaan juotu. (Ilmankos minua ei ole täällä näkynytkään...) Tiesin toki, että paino tulee nousemaan. Mutta että NÄIN paljon. Olisipa siitä isoin osa vain turvotusta, joka lähtee pois kun tästä nyt todellakin ryhdistäydytään ja ollaan ihmisiksi eikä sioiksi.

Paino: 89,1lg (+4kg!!!!)
Vyötärö: 104cm (+4cm)

Olo on tasan tuon mukainen. Turvonnut, tukala ja nihkeä. Rakastan kyllä hellettäkin, mutta nyt sekin lähinnä vituttaa.

Elokuun alkuun 81kg?? Dream on...
Kunhan näistäkin pääsisi.

Perjantaipuntari 10

Kymmenes perjantaipuntari jo! Kylläpä aika vierähtää ja ihan kivoin tuloksin. Tolkutan jatkuvasti itselleni, että nämä ovat olleet erinomaisia tuloksia. Jos ylipainon kertyminen on kestänyt vuosia, niin ei se kaikki voi parissa kuukaudessa lähteä.
Perheessämme on tänään viimeinen työpäivä ennen neljän viikon lomaa. Joten seuraavat viikot ovat haasteellisia. Tavoitteenanihan oli painaa 85kg loman alkuun mennessä, eikä paljosta puuttunutkaan...

Paino: 85,1kg (-900g)
Vyötärö: 100cm (-0,5cm)

PT:ni antoi minulle tavoitteeksi painaa elokuun alkuun mennessä 81kg. Tavoite on kova. Katsotaan nyt... Mutta jotakin siellä päin sen pitäisi olla!

Treenimusaa + haaste

Tämä on kohtaloa! Ajattelin nimittäin juuri tänään lenkilläni, että minun pitäisi naputella juttua treenimusiikista. Ja kas vain, törmäsin samasta aiheesta juttuun Iltalehdessä.

Uutisen perusidea tuskin on kenellekään liikkuvalle uutinen. Musiikki vain pistää homman heilumaan ihan omalla tavallaan.
Minulla on tällä hetkellä käytössä Spotify, jota kuuntelen kännykällä treenatessani (eläköön kiinteä nettimaksu puhelinliittymässä!). Ja ajattelinkin esitellä Venuksen 100 treenibiisiä! Haastan samaan urakkaan muut blogiani lukevat, jotka kuuntelevat musiikkia treenatessaan! Otan vastaan myös suosituksia hyvästä treenimusasta.

Venuksen 100 treenibiisiä

Hevimeteli
Amorphis: Magic and Mayhem
Avantasia: The Toy Master
Avenged Sevenfold: Beast and the Harlot
Bruce Dickinson: Tattooed Millionaire
Children of Bodom: In Your Face
Children of Bodom: Hate Me!
Helloween: Dr. Stein
Iron Maiden: Run To The Hills
Judas Priest: You've Got Another Thing Comin'
Megadeth: Symphony Of Destruction

Metallica: Whiskey In The Jar
Nightwish: Wish I Had An Angel
Nightwish: Sacrament of Wilderness
Pantera: Cowboys from Hell
Sonata Arctica: Blank File
Stratovarius: S.O.S
Stratovarius: Kiss of Judas
The 69 Eyes: Framed In Blood
The 69 Eyes: Crashing High
Van Halen: Jump


Nu-metal / industrial
Disturbed: Down with The Sickness
Disturbed: Voices
Korn: Twisted Transistor
Linkin Park: In The End
Marilyn Manson: Rock Is Dead
Marilyn Manson: This Is The New Shit
Pain: End of the Line
Rammstein: Rein Raus
Rammstein: Sonne
Rob Zombie: Dragula


Rock:
Aerosmith: Rag Doll
Andrew W.K.: Party Hard
Andy McCoy: Strung Out
Billy Idol: Rebel Yell
Bon Jovi: Livin' On A Prayer
Bowling For Soup: 1985
D.A.D.: Bad Craziness
Def Leppard: Slang
Dire Straits: Walk of Life
Guns N' Roses: You Could Be Mine

Hanoi Rocks: Ice Cream Summer
Kingston Wall: I Feel Love
Lovex: Guardian Angel
Mötley Crüe (tai Sex Pistols): Anarchy In The U.K.
Peer Günt: Backseat
Queen: We Will Rock You
Skid Row: Youth Gone Wild
The Darkness: Is It Just Me?
The Offspring: Pretty Fly (For A White Guy)
ZZ Top: Legs


Pop:
22-Pistepirkko: (Just A) Little Bit More
A-Ha: Take On Me
Depeche Mode: Personal Jesus
Depeche Mode: Strangelove
Gwen Stefani: What Are You Waiting For
Lady Gaga: Bad Romance
Lady Gaga: Judas
Madonna: Ray of Light
Michael Jackson: Smooth Criminal
Michael Jackson: Bad

Nordman: Be Mig
Robbie Williams: Radio
Roxette: Sleeping In My Car
Roxette: Dangerous
Suede: Trash
Sunrise Avenue: Fairytale Gone Bad
t.A.T.u.: How Soon Is Now?
The Cure: Just Like Heaven
The Cure: Friday I'm In Love
U2: Mysterious Ways


Ysärihirvitykset:
Aqua: Dr. Jones
Basic Element: The Ride
Captain Jack: Captain Jack
Corona: Baby Baby
Culture Beat: Mr. Vain

DJ Bobo: Freedom
Eiffel 65: Blue
E-rotic: Max Don't Have Sex With Your Ex
Ice MC: It's A Rainy Day
Ice MC: Take Away The Colour
Leila K.: Electric
Scooter: How Much Is The Fish?
Scooter: Back In The U.K.
Snap!: Rhythm Is A Dancer
Waldo's People: U Drive Me Crazy

Konemusa:
Darude: Sandstorm
Fluke: Zion
Funker Vogt: Date of Expiration
Juno Reactor: Pistolero
Juno Reactor: Swamp Thing
Paul Oakenfold: Dread Rock
PPK: Resurrection
Prodigy: Smack My Bitch Up
Prodigy: Firestarter
Prodigy: Breathe

Sekalaiset:
ATB: 9 PM (Till I Come)
Beats and Styles: Dynamite
Franz Ferdinand: Take Me Out
Stray Cats: Rock This Town
The Baseballs: The Look


Suosituksia otetaan tosiaan vastaan. Biisilista ei ole koskaan liian laaja ja kaipaa aina uudistumista.

Perjantaipuntari 9

Tästäkö alkaa nyt se luvattu jumitusvaihe? Vai onko nyt kyseessä vain elimistön hätkähdys siitä, että löysän sairaslomaviikon jälkeen onkin taas palattu aika hyvin kuriin ja nuhteeseen?
Joka tapauksessa...

Paino: 86kg (-100g)
Vyötärö: 100,5 (-0,5cm)

Pienen pientä pudotusta, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Viime aikoina pudotukset ovatkin olleet isompia, joten tietyllä tapaa tämä on myös hyvä palautus maanpinnalle.

Toipumista, haaveita, toipumishaaveita

Eilen oli treenit personal trainerini kanssa. Tosin alunperin sovittu tunti kutistui puoleen tuntiin johtuen meidän molempien kalenterisekoilusta ja mun kunnosta. Tämä yskänperkele vielä vaivaa. PT:kin sanoi, että nyt nousee syke liian nopeasti ja ääni käheytyy. Olen siis vielä vähän toipilas.
Tämä viikko siis rauhallisesti vielä. Kävin maanantaina lenkillä (8km), eilen se minitreeni, tänään fysioterapia, torstaina rauhallinen lenkki ja perjantaina kevyt saliohjelma.
Liikunnan makuun pääseminen on taas palauttanut syömisetkin mukavasti ruotuun.

Oli mukavaa jutella PT:n kanssa edistymisestäni. Hän on ihana ihminen, joka sillä ryöpytyksellään sai minut vihdoin heräämään ja toimimaan. Tarvitsin verbaalisen selkäsaunan ja olen siitä nyt iloinen. Kohta alkaa olla ensimmäinen kymmenen kiloa pudotettu. Käsittämätöntä... En ole koskaan laihduttaessa onnistunut saamaan tällaista pudotusta. Paino on kyllä joissakin elämänvaiheissa laskenut, mutta ei koskaan terveellisin keinoin.

Puhuimme myös tavoitteista. Lähin tavoite on elokuun alku, milloin me tapaamme seuraavan kerran. Silloin minun pitäisi painaa n. 81 kiloa. Pyrin siihen vilpittömästi.
Kokonaistavoitteeni on painaa n. 65kg. Se on painoindeksin mukaan hiukan yläkantissa pituuteeni (160cm) nähden, mutta PT:n mukaan siinä vaiheessa ryhdytään sitten katsomaan enemmän kehon koostumusta eikä niinkään painoa. Jos rasvaprosenttini on alhainen, niin ei painolla ole sitten niin väliksi.
Sanoin, että haluaisin hoikan sporttisen vartalon. Esimerkkinä Satu Tuomisto (joskaan minulla ei ole niin isoja rintoja ja niitä saa hakea kuulemma muualta kuin kuntosalilta). Minulla ei ole juurikaan vyötäröä eikä takamustakaan, joten minulle pieni ylipaino ei sovi (kurvikkaille naisille sopii).

Hämmästyin, kun PT sanoikin, että tätä vauhtia olen joulukuussa ihan eri näköinen ja että olen tosi pienikokoinen. Pienikokoinen?? Olen aina pitänyt itseäni kyllä lyhyenä, mutta en pienikokoisena. Ajatus on pelottavan hämmentävä. Ikään kuin olisi matkalla tapaamaan vierasta ihmistä, joka on kuitenkin jollakin tapaa tuttu vuosien takaa.
Olen hoikimmillani painanut 70 kiloa. Eihän siitä isoa eroa ole tavoitteena olevaan 65 kiloon, mutta toivoakseni vartaloni koostumus on erilainen. Tuolloin 70-kiloisena vietin melkoisen railakasta, alkoholinhuuruista elämää.

Huomaan jo nyt, että kilot eivät kerro kaikkea. Kolme vuotta sitten kun menin naimisiin, painoin n. 84kg (sitä hoikempana mieheni ei ole muuten minua nähnytkään). Nyt painan n. 86kg, mutta silti muutamat kolmen vuoden takaiset vaatteet ovat minulle, jolleivat ihan isoja, niin ainakin löysähköjä.

Suurin tuntemus on oikeastaan tällä hetkellä (jos ei sairastelun vuoksi koettua turhautumista lasketa) hämmennys. Olo on kuin matkailijalla, joka on saapunut tyystin erilaiseen maahan.
Nähtävää ja koettavaa on paljon.

Perjantaipuntari 8

Takana on juhannus. Helleviikko. Sairasteluviikko. Ei-ihan-niin-ruodussa -viikko. Liikkumaton viikko. Tänään-alkoi-menkat-päivä.
Ja silti...

Paino: 86,1kg (0g)
Vyötärö: 101cm (-1cm)

Odotin vähintään +1kg ja se olisi ollut vielä kohtuullistakin. En olisi huolestunut siitä ja valmensinkin itseäni siihen etukäteen. Joten sentin katoaminen vyötäröltä on ällistyttävää. Olen kyllä varmaan hikoillut sen pois tämän helteen kanssa (josta nautin yhä). Se, ettei paino tippunut, on myös positiivinen yllätys.

Niiskuttaminen on jo lähes ohitse ja yskääkin enää vain vähän. Kaikkein pahimmillaan se on aamulla herätessä. Joten jos ei ihmeitä tapahdu, niin maanantaina menen kyllä lenkille. Katsotaan mitä se tekee ololle. Kaipaan jo niin paljon ruotuun pääsemistä! Liikunta on mulle näemmä se kehys, joka auttaa pitämään syömisetkin kohtuudessa. Kun liikunta jää pois, niin huomaamattani valun jonkinlaiseen välinpitämättömään löperyystilaan. Ärsyttävää!
Liikunta ei siis ehkä sinänsä laihduta, mutta liikunnan vaikutus laihduttaa. Näin siis minulla ainakin.

Treenitaukoa

Juhannus oli ja meni. Hengissä selvittiin ja oli oikein hilpeää. En tiedä kyllä olivatko naapurit samaa mieltä... Valituksia ei ainakaan tullut, joten ehkä olivat viisaasti paenneet jonnekin korpeen.

Vaan flunssan pukkasi sitten! Prkl. Niinpä täällä on sängynpohjalla podettu ensin krapulaa ja nyt on sitten treenit muuten vaan jäissä flunssan vuoksi. Parantelen mieluummin nyt näin heti kunnolla enkä pyrikään menemään liian aikaisin salille tai edes lenkille.

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että juhannukselta ei putki jäänyt päälle. En tarkoita alkoholia, vaan herkuttelua ylipäätään. Koitan pysyä nyt nuhteessa näin sairastellessakin. Flunssa ei ole syy mättää mitä tahansa suuhunsa. Minä kun olen siitä harvinainen yksilö, että edes oksennustauti ei vie ruokahaluani. Kyllä tälle tytölle maistuu!

Joten vatsalihakset ovat täällä tehneet töitä yskiessä ja niistäessä. Koitan ajatella, että pirteämpi olo tulee kunhan tervehdyn. Nyt nimittäin joku liikunta tai laihduttaminen on niin evvk...

Perjantaipuntari 7

Ällistely jatkuu. Tämä näyttää oikeasti nyt sitä, että NYT ne läskit lähtevät.
Olen laihduttanut (tai siis "laihduttanut") koko tämän vuoden. Keväällä paino nousi ja laski vuoroin. Liikuttiin muutaman sadan gramman muutoksissa. Silloin ajattelin, että täytyy kauheasti tiukistella, jotta paino laskisi edes 500g viikossa.
Nyt paino on taas tippunut yli kilon, enkä mielestäni ole tiukistellut yhtään. Mitä ihmettä??

Paino: 86,1kg (-1,4kg)
Vyötärö: 102cm (0cm)

Milloin jumi tulee? En tietysti toivo sitä, mutta pakkohan siihen on varustautua. Tämä tuntuu nyt petollisen helpolta...

Henkisesti helppo viikonloppu

Olin viikonloppua viettämässä perheeni kanssa isäni luona. Vanhempani ovat eronneet, kun minä olin 2-vuotias, joten osin siksikin varmaan minulla ja isälläni ei ole kovinkaan läheiset välit. Toinen syy lienee piakkoin eron jälkeen kuvioihin astunut nainen, nykyisin isäni vaimo.

Olen koko ikäni saanut kuulla kuinka lihava minä olen. Asia vain paheni, kun tämän vaimon tytär sai tyttären, joka on minua kuusi vuotta nuorempi. Tämä tytär, J, nousi kaikessa minun edelleni. Hän on hoikempi, kauniimpi, parempi koulussa, hänellä on johtavassa asemassa oleva puoliso (toisin kuin minun), hän pukeutuu kauniimmin ja paremmalla maulla... Minun ei ole koskaan annettu unohtaa, kehen minua verrataan. Ikinä tosin ei ole otettu huomioon sitä, että olemme täysin erilaisia ihmisiä muutenkin. J tosiaan on kaunis ja fiksu, kohtuullisen mukavakin. Ja itse syytön vertailuun (asia, jonka toisinaan joudun muistuttamaan itselleni).

Nyt oli elämäni ensimmäinen viikonloppu niin, että isän vaimo oli poissa. Ja ah! Kukaan ei puhunut painostani tai siitä kuinka paljon otan/olen ottamatta ruokaa lautaselleni, koulutuksestani, pukeutumisestani, palkastani (työstäni kyllä, mutta hyvin tavalliseen keskustelutyyliin)... Keskustelimme ihan vain niitä näitä!

Olen joskus miettinyt, miksen ole osannut puuttua asiaan. Sanoa mitään. En vain ole osannut. Ensin olen ollut liian arka (kuten lapsi nyt on vain voinut olla), sitten en ole vain osannut puuttua ja nyt en enää viitsi. Vahinko on jo tapahtunut, enkä usko sitä millään korjattavan. Tilanne on nykyisin siedettävä, muodollisen kohtelias.

Olipas avautumista.

Tämän viikon saldoja:

Keskiviikon saldo:
Ruoka: herkkuja, grillailua, ei GFG:sta tietoakaan
Liikunta: saunavesien kantoa vähän, eli ei oikeastaan mitään
Juoma: kaksi lonkeroa

Torstain saldo:
Ruoka: kts. keskiviikko
Liikunta: kts. keskiviikko
Juoma: yksi lonkero, yksi 0,5 litrainen siideri

Perjantain saldo:
Ruoka: enemmän taas arkisempi, vaikkei täysin ok
Liikunta: ei mitään

Lauantain saldo:
Ruoka: aamupuuro, grilliruokaa - ei juurikaan kasviksia
Liikunta: ei mitään
Juoma: neljä lonkeroa, kaksi lasia kuivaa valkkaria

Sunnuntain saldo:
Ruoka: kasvispainotteisempaa (kiitos kiinalaisen ravintolan noutopöydän) ja vähän parempi muutenkin
Liikunta: ei mitään

Karmeaa luettavaa. Ensi viikolla ollaan taas vähän ryhdikkäämpiä vaikka loppuviikko onkin rymistelyä juhannuksen nimissä...

Perjantaipuntari 6

Joka kyllä onkin lauantaipuntari, mutta ei kai tuolla niin väliä ole.
Yllätys oli jälleen iloinen. Kulunut viikko on nimittäin sujunut siihen malliin, että odotin lähinnä plussaa tai vähintäänkin plusmiinus nollaa. Mutta ei.

Paino: 87,5kg (-600g)
Vyötärö: 102cm (-1cm)

Tällä viikolla olen nimittäin ollut esim. ystäväni mökillä. Siellä on herkuteltu oikein olan takaa, ateriarytmit päin hongikkoa eikä liikuntaakaan juurikaan ole ollut saunavesien kantoa lukuunottomatta.

Varustaudun kuitenkin henkisesti siihen, että plussaa näkyisi seuraavana perjantaina... Joka onkin juhannusaatto!

Kuulumisia

Onkin taas vierähtänyt muutama päivä kuin varkain vailla blogipäivityksiä. Kesä hidastanee tahtia jonkun verran...

Perjantaina mulla oli treffit personal trainerini kanssa. Treenasimme kahvakuulan kanssa ja tänään kävin itsekseni vetämässä saman treenin uusiksi. Kylläpä se on kiva vekotin! Pitää vaan pistää palautetta salille, että esim. 8kg, 10kg ja 12kg kuulia voisi olla enemmän kuin yksi kpl. Tänään oli hiljainen päivä salilla, mutta silti kuulaa joutui vähän jonottamaan.

PT oli oikein tyytyväinen edistymiseeni ja kyllähän niistä kehuista jäi itsellekin hyvä fiilis. GFG:n kanssa saan nyt ryhtyä joustamaan enemmän, kun sitä on toisinaan esim. reissuissa hankala toteuttaa. Holtittomaksi ei saa kumminkaan ryhtyä, mutta pyrin siis normalisoimaan syömisiäni. Näin helleaikaan tuo ruokamäärä on tuntunut tosi työläältäkin.

Viikonloppu kului reissussa telttaillen. Lauantaina teimme retken Turun linnaan, jossa vierähti kävellen kolmisen tuntia. En potenut huonoa omatuntoa illalla nautituista siidereistä. Jalat olivat ihan muusia seuraavana päivänä!

Huomenna lähden taas reissuun mökille ystäväni ja hänen äitinsä kanssa. Kiva reissu tiedossa! Vähän herkutteluakin, mutta jospa opettelisi kohtuutta nyt senkin kanssa. Palaan sieltä perjantaina ja lauantaina on taas lähtö kohti Tamperetta sukuloimaan viikonlopuksi. Menoa ja meininkiä siis riittää!
Perjantaipuntari onkin tällä viikolla sitten varmaan lauantaipuntari...

Ja sitten viime viikon loppupuolen ja tämän viikon saldoja...

Perjantain saldo:
Ruoka: ok
Liikunta: 1h kahvakuulailua PT:n kanssa

Lauantain saldo:
Ruoka: kuta kuinkin ok, valkosipuliperunat ravintolassa olivat huono valinta, noihin tilanteisiin täytyy varautua paremmin
Liikunta: ei liikuntaliikuntaa, mutta 3h tallustelua ylös ja alas Turun linnassa
Juoma: 3 x 5dl Crowmoor Dryta

Sunnuntain saldo:
Ruoka: vähänlaisesti, mutta ok
Liikunta: 1h 24min kävelylenkki, 7,9km

Maantain saldo:
Ruoka: aamiainen ja välipala jäivät väliin...
Liikunta: lepopäivä

Tiistain saldo:
Ruoka: ok (ainakin tähän asti...)
Liikunta: 1h kahvakuulatreeni

Perjantaipuntari 5

Kyllä on ällistyttävää, sanokaa minun sanoneen. Kävin vaa'alla kolmesti. Se heitti parinsadan gramman verran, joten otin keskiarvon. Isoinkin luku oli kuitenkin minulle positiivinen yllätys. Suunta on yhä alaspäin, vaikka yhä enemmän ja enemmän lipsun GFG:sta poispäin (joskin en tee siltikään mitään älyttömyyksiä). Otan toki huomioon, että viime viikolla tulosta värittivät naistenvaivat, jotka taas nyt ovat ohitse.

Paino: 88,1 (-1,8kg!!!)
Vyötärö: 103 (-1,5cm)

Tästä onkin taas hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja. Viikonloppuna luvassa uimista ja telttailua.

Syömisvaikeuksia helteen keskellä...

Helle! Minä rakastan hellettä. Kiroilin koko talven lumia ja jäätä ja liukasta ja ahdistavaa ja ja ja... Mutta nyt on kesä. Enkä valita kuumasta kertaakaan. En valittanut viime kesänäkään.

Mutta syömisille tämä tekee hallaa. Kuumalla ilmalla ei tee mieli syödä. Eikä varsinkaan niin isoja ruokamääriä kuin GFG määrittelisi. Olen siis soveltanut taas enemmän ja vähemmän.
Tiistai meni kyllä pieleen. Söin aamiaisen ok, lounas jäi väliin, rahkaa vähän iltapäivästä klo 14 aikoihin... Ja sen jälkeen ei mitään aikoihin, kunnes klo 22 ahmin kolme leipää (Uotilan maalaisruislimppua, aika pieniä siivuja) ja kolme nakkia. Määrähän ei siis ole mikään tajuton, mutta voi helvetti kuinka huono olo siitä tulikaan!
Tänään on sujunut vähän paremmin. Aamiainen ok (se muuten ei ole aikoihin jäänyt pois!), lounaaksi protskujuoma, välipala jäi väliin, päivälliseksi feta-kana-salaattia (eli kanasuikaleita, fetakuutioita, tomaattia, kurkkua ja paprikaa) ja nyt iltapalaksi rahkaa + ananasta.

Menkat ovat loppumassa! Hallelujaa, kiitos ja ylistys! Kävin huvikseni tänään vaa'alla ja se näytti 88,3kg?! Eihän tuo VOI pitää paikkaansa. Vaaka taitaa tulla muutenkin päiviensä päähän. Ainakin kokeilen vaihtaa patterit. Se on nyt nimittäin muutaman kerran näyttänyt vähän eri lukua, kun nousen vaa'alle useampaan otteeseen samalla mittaushetkellä. Heitto on kuitenkin pienehkö; 200-200 grammaa. Joten josko patterien vaihto auttaisi. Mutta jos perjantaipuntarissakin on vielä 88-alkuinen luku, niin pyörryn!

Saldot oli unohtua...

Tiistain saldo:
Ruoka: ei ihan ok, ahmimista illasta
Liikunta: lepo

Keskiviikon saldo:
Ruoka: ok
Liikunta: 1h fysioterapia

Helteisiä päiviä

Eilen oli ihana päivä, vaikka syömiset menivätkin päin honkia.
Vietimme koko päivän kuvankauniissa Porvoossa. Kävimme muutamassa museossa ja nautimme hyvästä säästä. Söin ravintolassa salaatin ja kyytipoikana vissyä. Jäätelön jätin väliin, koska lauantaina tuli täytettyä se kiintiö.
Syöminen ei siis mennyt GFG:n mukaan, mutta kevyesti kumminkin. Helteellä minun on ainakin mahdotonta syödä kovinkaan paljoa.

Tänään piti olla treenit saliohjaajan kanssa, mutta hän olikin sairastunut. Inhaa olla kipeänä tällä säällä!
Minä menin sitten lenkille. Tein lyhyemmän version, sillä naistenvaivojen takia vatsaa juili ikävästi lenkilläkin.
Tänään on ruoan suhteen ollut hyvin onnistunutta. Yksikään ateria ei ole jäänyt väliin (lounaan korvasin siis protskujuomalla)!

Nautin näistä helteistä ihan tavattomasti. Inhoan talvea, mutta rakastan kesää. Mitä lämpimämpi, sen parempi!

Sunnuntain saldo:
Ruoka: vähänlaisesti, mutta kevyesti
Liikunta: kävelyä ympäri Porvoota, ei varsinaista liikuntaa

Maanantain saldo:
Ruoka: kaiken taiteen sääntöjen mukaan
Liikunta: kävely 1h 2min, 6,2km

Kesäisiä iloja

Täällä on nautittu lämpimästä säästä ja tehty kesälomasuunnitelmia. Perheemme reissaa tänäkin kesänä pitkin poikin Suomea ja nyt uutena innostuksena on telttailu. Olemme ihan aloittelijoita, emmekä suinkaan ole ryntäämässä minnekään kymmenien kilometrien vaellukselle. Lähinnä teltta on siis vaihtoehto hotelliyöpymiselle ja antaa näin matkalle enemmän extempore-vaihtoehtoja.
Katsotaan mitä mieltä olen aiheesta kesän jälkeen...

Syöminen on taas näillä helteillä ollut haastavampaa. Ihan dieetissä ei olla pysytty juomienkaan suhteen. Keskiviikkoiltana ja perjantai-iltana tuli nautittua vähän. Valkoviini vissyllä onkin nyt uusi suosikkini ja ainakaan toistaiseksi en ole kaivannut siideriä lainkaan. Määrät eivät ole olleet huimia. Keskiviikkona ostetussa valkoviinipullossa on yhä kolmannes jäljellä.
Syömisten suhteen tänään tapahtui harkittu lipsahdus. Söin kesän ensimmäisen irtojäätelöpallon. Yhden vain ja se riitti oikein hyvin. Vanhan ajan Salmiakki -jäätelö oli mielettömän hyvää!
Noin muuten ruokalaadun suhteen ei ole ollut pahoja repsahduksia. Ehkä ihan 100% Go Fat Go:ta syömiseni ei ole ollut, mutta olen pyrkinyt noin muuten tekemään terveellisiä ja hyviä valintoja.
Vaa'alla en ole käynyt, sillä meneillään olevat menkat hämäävät joka tapauksessa.

Vähän kyllä jännittää, mitä saliohjaajani mahtaa sanoa tästä lipsumisesta... Paino on kuitenkin laskusuuntainen ja olo on ollut ok. Liikuntaakin on tullut mukavasti.

Torstain saldo:
Ruoka: ok, välipala unohtui
Liikunta: kävely 7,9km, kesto 1h 21min

Perjantain saldo:
Ruoka: ok
Juoma: valkoviiniä ja vissyä, yksi annos viskiä
Liikunta: fysioterapia 1h

Lauantain saldo:
Ruoka: luovien, kun on ollut päivän liikenteessä, yksi pallo jäätelöä
Liikunta: lepopäivä

Perjantaipuntari 4

Vaaka arpoi lukua kauan ja taas sama kuin viime viikolla; eilen oli oikein kiva luku, mutta tänään taas ei...
En tosin ota tästä paineita, sillä kuukausittaiset naisten suosikkipäivät ovat lähestymässä ja olo on turvonnut ja nihkeä muutenkin.

Paino: 89,9 (-400g)
Vyötärö: 104,5 (0cm)

Eli uudelle kymmenluvulle on päästy! Tänä vuonna siinä ei ole oltu kertaakaan, viime vuonna kahdesti. Jospa nyt tulos olisi pysyvämpää sorttia...

Pohdintaa ruoasta

Ruokailut ovat täällä sujuneet ihan ok. Tiistaina jäi taas lounas välistä, mutta eilen korvasin lounaan palauttavalla proteiinijuomalla salilta tullessani. Välipalaksi söin sitten rahkaa maustettuna Valion HeVi-shotilla. En tiedä toimisikohan tuo paremmin niin, että korvaisin lounaan protskujuomalla. Kun se ei tosiaan näytä muuten istuvani ruokavaliooni millään.

Monissa blogeissa on puhuttu lisäaineista, eettisestä syömisestä, luomusta, lähiruoasta ym. Ruoka on mediassakin ollut esillä viime aikoina monellakin tapaa. Pitäisi syödä sitä, tätä ja tuota. Ei saisi syödä sitä, tätä, tuota. On superfoodia (vai mitä se ihmeruoka onkaan?), on vähähiilarista, on sitä ja tätä.

Olen kaiketi siitä outo nainen, että en pidä kokkaamisesta enkä oikein leipomisestakaan. En ole se pullantuoksuinen äiti, joka lempeästi laulaen palmikoi lapsensa kanssa pullapitkoja. En ole se ihastuttava nainen, joka nauraen yhdessä miehensä kanssa viettää sunnuntaipäivän keittiössä kokkaillen.
Minä kokkaan siksi, että on pakko. Siksi, että ravintolassa syöminen päivittäin tulisi kalliiksi. En ole koskaan ollut kiinnostunut sen kummemmin ruoanlaitosta. Teen kohtuullisen hyvää perusruokaa ja käytän paljon ns. puolieineksiä; Uncle Ben's, Dolmio ym. kastikkeita.

Ehkä siis tuosta kumpuaa tietynlainen väsymys ruokapohdintoihin. Tunnun lyhistyväni sen taakan alle, mitä ympäristöstä syötetään. (Pakollinen huomautus; tämä ei ole kohdistettu kehenkään henkilökohtaisesti, kukaan ei ole minua loukannut enkä väitä, etteikö näistä asioista saisi puhua.) Pitäisi syödä luomua, koska luomu on hyvä asia. Ei saisi syödä lihaa ja maitotuotteita, koska se ei ole eettistä ja lihatuotanto on maapallolle pahaksi. Ei saisi syödä mitään lisäaineita, koska ne ovat pahasta. Pitäisi syödä lähiruokaa, koska pitää tukea paikallista yrittäjää. Ei saa syödä liian hiilaripitoisesti, mutta ei saa karpatakkaan, koska tukit verisuonesi rasvalla. Vältä tuotteita X, Y ja Z, koska ne aiheuttavat syöpää. Syö tuotteita X, Y ja Z, koska ne edistävät hyvinvointiasi.

Kärjistän, mutta välillä tuntuu siltä, että teki mitä hyvänsä, niin aina jokin taho on naama nyrpällään. Reväytetään silmät auki ja hämmästellään; "Mutta eikö sinua kiinnosta oma hyvinvointisi? Maapallon tulevaisuus? Minkä kuvan annat lapsellesi?"

Minä koitan vain selvitä hengissä toistaiseksi. Ja vähän laihtuakin. Jos kuolen lisäaineisiin, rasvaisiin verisuoniin, yleiseen paheksuntaan tai syöpään, niin... Öh... Sitten kuolen. Eipä täällä kaiketi kukaan selviä hengissä loputtomiin saakka.

Joten jatkan valitsemallani linjalla. Pyrin ostamaan luomua, jos rahavarat ja valikoimat antavat myöten. Syön lihaa ja maitotuotteita tällä hetkellä ihan hemmetisti. Syön lisäaineita. Juon kahvia ja alkoholia. Poltan satunnaisesti tupakkaa. Lähiruoasta ei ole hajuakaan. Toisinaan syön hiilareita enemmän, toisinaan vähemmän. Superfood vaikuttaa minusta humpuukilta. Käytän jatkossakin joitakin Atrian, Saarioisten, Apetitin ym. tuotteita.
Elämä on.

Tiistain saldo:
Ruoka: lounas taas väliin
Liikunta: lepo

Keskiviikon saldo:
Ruoka: ihan ok, lounas korvattu protskujuomalla
Juoma: juotu alkoholia; kaksi annosta viskiä ja valkoviiniä kera vissyn (oivallinen siiderikorvike!)
Liikunta: 1h 20min salitreeni

Uutta ulkoasua ja teknisiä iloja ja pulmia

Päätin vähän piristää tätä blogia ja vaihtaa ulkoasua. Se edellinen sinapinkeltainen taustaväri ei ollut varsinaisesti mun juttu...
Lisäsin tuonne ylös nuo välisivut. Niitä pitäisi voida kommentoidakin, mutta jostakin mystisestä syystä kommentointi linkkiä ei ilmaannu, vaikka asetuksista olen sallinut kommentoinnin. Mahtaisiko jollakulla olla ideaa asian korjaamiseksi?

Tänään syöminen ei mennyt kuin Strömsössä, mutta lenkillä tuli käytyä. Samalla korkkasin edellisessä postauksessa mainitsemani Sport Trackerin ja olen siihen tosi tyytyväinen näin yhden treenin jälkeen. Se näyttää tosiaan tuntivauhdin (5,7km/h), matkan (7,93km), askeleet (10 125) ja kuluneen ajan (1h 24min 9s). Jos olisi (kallis) sykevyö, niin senkin saisi kytkettyä tuohon.
Se näyttää myös kulutetut kalorit, mutta voiko siihen luottaa kun ei ole sykemittaria? Huomasin vasta myöhemmin, että asetuksista saa säädettyä tiedot itsestään (nimi, sukupuoli ja paino), joten tämän kertainen kalorikulutus ei kyllä ainakaan pitänyt paikkaansa, kun oletuspaino oli 70kg ja sukupuoli mies (en tiedä onko sillä väliä).
Ja mikä parasta; ohjelmahan on ilmainen!

Tänään eräässä tilaisuudessa söin muutaman tuulihatun. Sellaisen ihan pienen. Suunnilleen sen kokoisia kun laittaa peukalon ja etusormen yhteen ympyräksi. Lisäksi join kaksi lasia kuivaa samppanjaa. Nämä eivät tosiaan kuulu ruokavaliooni, mutta tilaisuus oli sellainen jossa en voinut kieltäytyä tarjoamisista.

Lounas jäi myös välistä ja lisäksi päivällisellä ei ollut salaattia. Kokkailu oli miehen vastuulla, kun minä olin lenkillä. Ja se porkkanaraasteen tekohan on ihan käsittämättömän haastavaa monitoimikoneella... Lenkiltä tultuani oli sen verran nälkä, etten itsekään sitten viitsinyt siinä ryhtyä raasteen tekoon, kun muuten kaikki oli jo pöydässä...

Mutta kertokaahan mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? Jotakin vielä mitä haluaisitte tietää lisää? Jotakin liikaa?

Maanantain saldo:
Ruoka: ei ihan kuin Strömsössä...
Liikunta: kävelylenkki 7,9km, aikaa 1h 24min

Laiskottelua

Hohhoijaa... Viime viikko on (muka) ollut niin kiireinen, että loppuviikko meni ihan ilman liikkumisia. Onneksi ruoan kanssa on pysytty ruodussa eikä repsahduksia ole ollut sillä saralla, mutta tämä liikkumattomuus vähän ahdistaa.

Perjantaina olin aamupäivästä eräässä tapaamisessa ja iltapäivällä kaupassa hakemassa viikonlopun ruoat. En sitten muka ehtinyt salille ja ulkona lenkkeilykään ei houkuttanut.
Lauantaina nukuin pitkään ja sitten vietimmekin aikaa Ikeassa shoppaillen. Sain haluamani lukutuolin ja hyllyjä vessaan. Kokoilin siis huonekaluja (siinä kyllä tosin tuli hiki ja reidet ovat kipeät vieläkin, mutta ei sitä liikunnaksi oikein voi laskea) ja sisustin.
Sunnuntaina sainkin migreenin ja koko päivä meni ihan plörinäksi siinä mielessä liikkumisten osalta.

Gaah!! Jospa tänään pääsisi lenkille, jotta yhä jumissa olevat takareiteni vertyisivät ja huomenna taas salille. Ei tällainen peli vetele. Liikkumattomuuden seurauksena koko motivaatio uhkaa kadota ja tuntuu synkältä ja ikävältä. Tiedän, ettei laihduttamisessa liikunta ole se isoin osa (vaan ruokavalio), mutta sen tuoma henkinen voima on aivan valtava!
Lenkille ajanee myös kännykkään lataamani Sport Tracker -ohjelma, jolla saan mitattua tarkan matkan enkä ole enää Google Mapsin varassa!

Perjantain saldo:
Ruoka: ok, välipala unohtui...
Liikunta: laiskottelua

Lauantain saldo:
Ruoka: ok, välipala unohtui
Liikunta: huonekalujen kokoamista ei lasketa?

Sunnuntain saldo:
Ruoka: aamiainen jäi väliin
Liikunta: laiskottelua

Perjantaipuntari 3

Huoh... Eilen vaaka näytti kivempia lukuja, mutta virallinen tulos on nyt tämä...

Paino: 90,3kg (-800g)
Vyötärö: 104,5cm (-1cm)

Ei saa kyllä valittaa. Alaspäin mennään ihan kivasti ja se tuntuu jo olossakin! Testasin, että eilen mulle mahtui jalkaan farkut, jotka olivat ylläni viimeksi häämatkalla kolme vuotta sitten! Olin silloin lähes 10kg kevyempi, mutta ehkä olen nyt timmimpi? Tai sitten muistan painoni väärin tuolta ajalta...

Täällä taas

En ole tullut kunnolla juttuun parina viime päivänä Bloggerin kanssa. Lisäksi pohdin sitä, ettei minulla oikein ole joka päivä mitään sanottavaa. Joten postaustahtini harventunee vähän, mutta ainakin viikottain kyllä postaan. Se on saletti.

Laihdutus jatkuu ihan hyvin. Eniten häiritsee edelleen aterioiden unohtelu. En osaa rytmittää päivääni niin, että saisin syötyä viisi kertaa päivässä. En voi käsittää, mikä siinä on niin vaikeaa.
Useimmiten väliin jäävä ateria on lounas, jonka minä ainoana tässä perheessä syön. Mies ei niin lounaista välitä ja lapsi saa lounaan päiväkodissa. Viikonloppuisin asia hoidetaan mitenkuten, mutta jos on jotain menoa, niin taas se jää väliin.
Päivällinen sen sijaan ei juuri koskaan jää väliin, koska syömme sen perheenä aina yhdessä ja melko samoihin aikoihin päivittäin.
Aamiainen unohtuu myös herkästi. Etenkin jos saan nukkua pitkään. En mielelläni syö heti herättyäni ja unisena kaverina tuntuu järjettömältä herätä aikaisemmin vain siksi, että ehdin aamulla syömään.

Asiaa vaikeuttanee vielä sekin, että nyt kesällä minulla ei ole töitä. Olen opiskelija ja kesällä nyt oloneuvos. Tai teen kyllä kotoa käsin yhtä projektia, mutta se on hyvin vapaata työtä. En minä mihinkään puolille päivin nuku ja kyllä lapsen kanssa säilyy tietty arkirytmi. Mutta siltikin tietynlainen päivärutiini puuttuu. Ehkä syksyllä taas kun koulu jatkuu?

Hassuinta on se, että kyllä minulla on nälkä. Etenkin näin iltaisin. Mutta kun se on vasta iltaisin... se nälkä siis. Tähän asti olen selviytynyt ilman sortumia. Iltapala on tyydyttänyt nälän mukavasti hallittavaksi tunnetilaksi.
Mutta onhan se nyt pöljää kärsiä silti nälkää, kun mikään pakko ei olisi!

Viikon saldoa...

Tiistain saldo:
Ruoka: aamiainen ja välipala jäivät väliin... muuten ok
Liikunta: 7km kävely, aikaa kului 1h 20min

Keskiviikon saldo:
Ruoka: lounas jäi väliin, muuten ok
Liikunta: fysioterapia 1h

Torstain saldo:
Ruoka: lounas jäi väliin, muuten ok
Liikunta: lepopäivä

Blogger jumittaa taas

Onko muilla ollut ongelmia Bloggerin kanssa? Vaihdoin jokin aika sitten selaimen Google Chromeen ja nyt Bloggerin käyttö tökkii. Ärsyttävää, kun muuten tykkään Chromesta todella..

Joka tapauksessa eilinen sujui aika mallikkaasti. Kävin crossaamassa, corejumpassa ja vielä venyttelemässä.
Lisäksi tapahtui jotakin harvinaisempaa... Yksikään ateria ei jäänyt väliin, vaan ruokailukin sujui kaiken taiteen sääntöjen mukaisesti!
Tämä päivä onkin sitten asia erikseen...

Maanantain saldo:
Ruoka: erittäin hyvin GFG:n mukaan
Liikunta: 25 min crosstrainer, 30min corejumppa, 30min venyttely

Saamaton sunnuntai

Tämäkin päivä sitten ikään kuin salaa karkasi lepopäiväksi. Tuli eilen valvottua kolmeen asti (en muista, koska olisin valvonut niin myöhään selvinpäin ihan ilman mitään erityistä syytä), joten aamulla uni maittoi. Sehän tietysti taas sotki ruokasysteemin, joten lounas jäi välistä...

Liikunta siis jäi aika minimiin. Olin tunnin verran ulkona, sillä muksu oppi ajamaan ilman apupyöriä. Tuli siinä pyörän perässä juostua, mutta en osaa yhtään sanoa että paljonko kului kaloreita tms.

Huomenna taas uudet kujeet kumminkin. Aamusta pitäisi lähteä salille ja muutakin hommoo ois luvassa. Menköön siis rötväily tämän kerran.

Päivän saldo:
Ruoka: muuten ok, mutta lounas jäi väliin
Liikunta: pyörän perässä vähän jolkottelin

Kaikkia himoja ei tarvitse hillitä...

Piipahdimme tänään anoppilassa ja kohteliaisuuden nimissä en kehdannut olla ottamatta kahvipöydästä mitään. Onneksi siellä ei kuitenkaan tuputeta lisää koko ajan. Söin yhden karjalanpiirakan ja 10 gramman palasen hollantilaista suklaata (olivat juuri käyneet Amsterdamissa). Ei paha, mutta mahani meni vähän sekaisin karjalanpiirakasta!
Noin muuten on pysytty kurissa ja nuhteessa eikä se ole ollut vaikeaakaan. Ehkä tähän tottuu? Ehkä tulokset motivoivat?

Suklaapalan kääreessä ollut
van Goghin teoksen kuva.

Tai sitten himoni kohdistuu ihan muualle...

Eric Northman

Että sivistynyt rouvashenkilö voikin taantua kuolaavan teinitytön tasolle?! Ei vaan mahda mitään...

Päivän saldo:
Ruoka: ihan ok, ylimääräistä kahvipöydästä
Liikunta: lepopäivä, mutta syke nousee Ericiä ajatellessa (lasketaanko sitä?)

Lihassäryn hoitelua

Eilinen salitreeni tuntuu tänään. Tuntuu todella. Mietinkin aamulla, että mitä tälle pitäisi tehdä. Onneksi trainerini on sellainen, että hänelle voi soittaa tai tekstata. Mä tykkään tekstata, koska se antaa vastaajalle vapautta valita vastaamiseen sopiva hetki. Vastaus tuli kyllä pian; palauttavalle kävelylenkille. Ja niinpä minä lenkkeilin rauhakseen 5km. Aikaa kului noin tunti.

Rauhallisempaan liikuntaan liittyen Perhonen kirjoitti tänään hyvän jutun. Kannattaa lukaista! Siinä on se syy, miksi itsekin olen harkinnut nyt sykemittarin hankkimista. Epäilen, että treenaan joskus liian kovaa. Tässä tosin alkaa iskeä ahneus... Haluaisin sellaisen kivan ja hienon sykemittarin, johon voi tallentaa niitä treenejä, joka näyttää rasvanpolttosykkeen ym. Päätynen Polar FT7:n, kunhan rahatilanne on suotuisampi.

Huomenna pidän varmaankin lepopäivän liikunnan osalta. Kulunut viikko on tuntunut ihan hyvältä eikä viikonloppukaan pelota. Ne ovat yleensä olleet tiukempia paikkoja.

Päivän saldo:
Ruoka: ok, paitsi aamiainen jäi väliin (taas...)
Liikunta: palauttava kävelylenkki, n. 5km, aikaa 1h

Perjantaipuntari 2

Ja näin se viikko taas vieärähti ja pääasiassa hyvillä fiiliksillä on menty.
Perjantain vaaka antoi tulokseksi: 91,1kg
Olen vähän pettynyt, sillä tulos on ollut tällä viikolla alhaisempikin. En tiedä vaikuttiko asiaan eilinen syöminen vaiko eilinen salitreeni (tänään tosiaan on sellainen olo kuin olisi selkäänsä saanut).
Perjantain mittanauha antoi tulokseksi: 105,5cm
Se sentään on ihan kiva. Joskin vähän eri luku kuin trainerin eilen mittaama, mutta ehkä mittaamme hiukan eri kohdista.
Pääasia on kuitenkin se, että suunta on alaspäin.

Monenlaisia haasteita

Tänään olen kohdannut kolme haastetta:
1. Sain lisää uusia haasteita traineriltani. Vatsalihasliikkeisiin lisää haastetta ja lisäksi tutustuin kahvakuulaan, joka tuntui haastavan ihanalta! Ja riivatun tehokkaalta. Luulen, että syvennän ystävyyttäni jatkossakin tuon kahdeksankiloisen mötikän kanssa.

2. Ruokailu on haastavaa, kun on kylässä ystävällä koko päivän. Ystäväkin on elämäntapamuutoslinjoilla, joten siinä mielessä ok. Aiemmin me kaksi olemme olleet kunnon herkkupersekaksikko, joka tuhoaa mielettömän määrän suklaata, pizzaa ym. lyhyessä ajassa. Tänään pysyimme terveellisemmillä linjoilla, mutta ihan dieettini mukainen tulos ei ollut.
Päivän ruokani siis:
aamupuuro + raejuusto + mehukeitto
proteiinijuoma salitreenin jälkeen
savulohisalaatti
Valion marjarahka (tämä oli huono, ne valmiiksi maustetut sisältävätkin yllättävän paljon kaloreita!)
mansikoita
BlåBandin Napolinpataa + raejuustoa

Ei siis ihan mielettömän huono, mutta ei ihan kuten Strömsössä... Saa nähdä, miten tämä näkyy Perjantaipuntarissa!

3. Mukavin päivän haasteista, eli Perhosen positiivisuushaaste! Neljä positiivista asiaa oman ulkonäköni suhteen:
huulet - minulla on paksut, täyteläiset huulet
jalat - omenalihavuudessa on se hyvä puoli, että kintut näyttävät kuitenkin ihan kohtuullisen kivoilta
ripset - pitkät ja paksut ihan luonnostaan
hymykuopat - mieheni oli kuulemma ihastunut niihin aivan ensimmäisenä

Päivän saldo:
Ruoka: ei kuten Strömsössä
Liikunta: 1h kuntosalitreeni trainerin kanssa

Touhutorstai

Tänään on pitänyt kiirusta. Lapsi on mennyt kevään aikana salakavalasti venähtämään pituutta, että piti vähän uusia vaatekaappia. Lisäksi oli muutakin ohjelmaa, joten tämä päivä oli melkoista viipotusta.

Hyvänä puolena oli se, että sain pidettyä yhä mielitekoni kurissa. Helsingissä oli ihanan aurinkoista ja olisi niin tehnyt mieli ostaa irtojäätelöä! En noin muuten ole juuri lainkaan jäätelöfriikki, mutta kesäisin irtojätski on parasta.

Huonona puolena se, että välipala jäi tänään välistä kokonaan. Ei vaan muka ehtinyt tai muistanut.

Olen hiukan hämmentyneenä seuraillut omaa itsekuriani. Se on pitänyt aika hyvin, vaikka tiukkoja paikkoja onkin ollut. Sisälläni asuva pessimisti tietysti odottaa suu virneessä, että koska ja millaisella rytinällä se repsahdus tulee...



Laihdutushistoriaani on kuulunut kaikenlaista. Paastoajaa minusta ei koskaan ole tullut, mutta niin nutraukset, painonvartijat, kaalisoppadieetit, Tolosen pillerit ja ties mitkä on tullut kokeiltua. Oksentaminen kuului teini-iän laihdutusvaiheeseen, mutta sen sain katkaistua ennen kuin homma ihan karkasi käsistä.

Useimmiten homma on mennyt niin, että mitä älyttömämpi dieetti, sen mahtavampi ahmimiskohtaus on iskenyt. Nythän dieettini ei suinkaan ole mikään älytön, joten osaisikohan sitä repsahtaa hillitysti?

Kun syö hyvin ja tasapainoisesti, niin ei varmaan ole edes tarvetta ahmia. Ei nyt ainakaan tunnu siltä. Minulla on tarpeeksi työtä saada tämä ruokamäärä alas, niin miten ihmeessä tähän päälle voisin vetää vaikkapa pussillisen sipsejä, levyn suklaata, 300g irtokarkkeja ja 1,5 litraa limua unohtamatta berliininmunkkia? Tämä on ollut vakioahmimissettini yhdellä kertaa.



Joten kokemuksella minulle ei sovi ns. kitudieetit, koska se päättyy aina ahmimiseen. Ja mitä tunnen muita laihduttajia (siis oikeassa elämässä, en tarkoita blogisteja), niin se on melko yleistä. Mitä vähemmän kaloreita, sen isompi repsahdus.



Päivän saldo:

Ruoka: ei täysin ok, välipala jäi kokonaan välistä

Liikunta: ei liikuntaa, ellei kolmen tunnin kaupungilla shoppailua lasketa (hikoilin!)

Kehuja ja fysioterapiaa

Tänään on oikein hyvä olo, vaikka aamu lähtikin vähän hitaasti käyntiin. Nukuin taas pitkään ja niinpä lounas jäi välistä ja korvasin sen myöhäisellä aamiaisella. Muuten syömiset ovat sujuneet kuten pitääkin.

Käyn SATS:lla sekä fysioterapiassa polvivammani vuoksi, että noin muuten liikkumassa. Törmäsin traineriini, joka huomasi heti, että ainakin nesteitä on lähtenyt ja kuuria noudatettu. Yes! Tiesinhän sen itsekin (tuntuu olossakin), mutta on se vaan mukava kuulla se ulkopuoliseltakin. Huomenna meillä on P:n kanssa varsinainen oma tapaaminen, jossa taas tarkistetaan ohjelmaani.

Fyssari pisti koville. Noin jumpan kannalta siis. Huomenna voipi olla jalat himpun verran kipeät, mutta on se tyydyttävääkin. Kipu on kivaa ja tuska taivaallista, sanoo sananlasku!

Ruokapuolellekin iloista vaihtelua. Voin korvata rahkan rasvattomalla luonnonjogurtilla. Tänään siis sitä iltapalaksi kera marjojen + leseiden. Naminami!

Päivän saldo:
Ruoka: lounas jäi välistä, muuten ok
Liikunta: fysioterapia 1h 15min

Lepotiistai

Tänään olen vain huilinut ja tehnyt tietokoneella muita hommia. Syöminen ei taaskaan ihan putkeen, sillä pitkien aamu-unien ansiosta aamiainen jäi väliin. Muita lipsumisia ei ruoan suhteen ole ollut.

Mietin tänään sitä, miksen ole laihtunut aiemmin? Olen koko aikuisikäni ollut ylipainoinen ja tiennyt sen varsin hyvin. Teknisesti ottaen olen tiennyt miten pitäisi laihduttaa ja tiennyt senkin, että esim. oksentaminen on aivan väärä tapa ratkaista ongelmaa.

Minulla ei ole mitään sairautta, joka aiheuttaisi ylipainoa. Ei myöskään masennusta tms., joka olisi vaikuttanut toimintakykyyni siltä osin.

Olen kärsimätön. Voi luoja, että olen hätäinen! Kaikki pitäisi saada nyt heti justiinsa tällä minuutilla. Tämä pätee moneen muuhunkin asiaan elämässäni, mutta erityisen huonosti se sopii laihduttamiseen.
Laihduttaminen on pitkäjänteisyyttä vaativaa hommaa. Läskit eivät tulleet nopeasti, ei ne myöskään lähde nopeasti. Tämä on nyt se suurin haasteeni. Minun pitää tulla sinuiksi sen kanssa, ettei tämä homma käy kädenkäänteessä. Ei ole helppoa.

Päivän saldo:
Ruoka: aamiainen jäi välistä, muuten ok
Liikunta: lepopäivä

Rairai! - ja kyllästymistä

Ihanaa, Leijonat, ihanaa! Vieläkin on hymy korvissa ja aamusta saakka oli hyvä draivi päällä. Liikuntasuunnitelmat vähän muuttuivat. Minun piti mennä tänään aamusta core-jumppaan, mutta eilisiltainen valvominen vei veronsa. Menin sitten hiukan myöhemmin kuitenkin salille ja tein tavallisen salitreenini. Ja oikein hyvällä meiningillä! Eihän minun sopinut olla Leijonia huonompi.

Ruokapuoli on alkanut huolettaa hiukan. Alan olla GFG:ta kurkkuani myöten täynnä. Tai oikeastaan lähinnä sitä iltapalaa ja hiukan aamupalaakin. Lounas ja päivällinen ovat sen verran vapaasti määritelty, että niihin saa vaihtelua kivasti, joten ne eivät ole tuottaneet pulmia.
Luultavasti en vähään aikaan halua edes kuulla sanaa maitorahka. Koitan nyt kuitenkin sinnitellä vielä jonkin aikaa. Tänään tosin tein iltapalan kohdalla sellaisen ratkaisun, että puolitin annoksen. 250g maitorahkaa on kuulkaa hillitön määrä ja ainakin näin äkkiseltään puolikaskin siitä riitti. Etenkin kun höysteenä on kuitenkin mehukeittoa ja leseitä.



Päivän saldo:
Ruoka: ok, vaikka kyllästymistä ilmassa
Liikunta: 1h 30min saliohjelma

Purraan hammasta ja tyynynkulmaa

Tiukka paikka. Todella tiukka paikka. Niin tiukka, että viestitin saliohjaajalleni kysyäkseni mitä teen. Illalla tulee 'kiakkoo'. Luvassa hieno ottelu, jossa Suomen Leijonat ja Ruotsin Tre Kronor taistelevat jääkiekon MM-kullasta. Viimeksi tämä tapahtui vuonna 2007 - Suomi hävisi. Hopea hävitään, kulta voitetaan.
Sain sitten tsemppausviestin. Tekisi mieli ottaa kotona kisakatsomossa muutama olut tai siideri (viinihän olisi kaloreiden kannalta paras, mutta Alkot ovat kiinni ja ei viiniä VOI juoda lätkäjuomana). Mutta trainerini torppasi ajatuksen alkuunsa. Se vain ei ole sen arvoista, kun miettii tavoitteitani ja mitä jo nyt olen saanut aikaan.
Ei se tosiaan ole sen arvoista. Enkö muka ihan oikeasti voi katsoa kiekkoa ilman muutamaa siideriä? Kyllä voin. Siiderini eivät taatusti vaikuta pelitulokseen. Jos annan nyt periksi, niin annan helpommin periksi muutenkin. Siispä puren vain hammasta ja vähän tyynynkulmaakin.

Pakko vielä kehaista Kupariperhosen hienoa postausta painonhallinnasta. Tämä kannattaa lukea ihan ajan kanssa ja vaikka moneen otteeseen. Siellä puhuu kokemuksen syvä rintaääni.

Päivän saldo:
Ruoka: ok, ei lipsumisia
Liikunta: annoin itselleni tänään lepopäivän

Lusmulauantai

Tänään on koko päivän ollut jotenkin harvinaisen tympeä fiilis, vaikka takana onkin hyvä viikko.
Mies ärsyttää, lapsi ärsyttää, minä itse ärsytän itseäni...

Liekö tästä olosta kummunnut sitten tämän päivän pikkurepsahduskin. Välipala jäi tänään välistä. Miten tämä rytmin noudattaminen muka voi olla näin vaikeaa? Syökö ihmiset ihan oikeasti normaalisti viisi kertaa päivässä?
Välipalan missaamisen lisäksi söin lapselta hiukan karkkia (luvan kanssa toki, ihan niin alhainen en sentään ole, että varastan lapsen karkit) ja muutaman salmiakkikarkin. Oiskohan tuossa yhteensä ollut 20g? Eli määrä ei sinänsä päätä huimaa, mutta harmittaa että piti sekin vähä pupeltaa. Lisäksi söin yhden kaurakeksin.

Kaiken lisäksi olo on yhä tympiintynyt, joten repsahtaminen ei edes auttanut asiaa.

Liikuntasaralla sentään jotakin positiivista. Kävin pitkästä aikaa lenkillä. Siis muuallakin kuin kuntosalin juoksumatolla. Juosta en voi polvivammani takia, mutta reipas kävely sai kyllä kivasti hien pintaan. Google Mapsin mukaan reittini oli 7 kilometriä pitkä. Aikaa siihen kului 1,5h.
Kävely on siitä kivaa, että kävellessä voi ajatusten antaa lentää paremmin. Pyöräillessä on syytä tarkkailla liikennettä vähän aktiivisemmin kun vauhtiakin on enemmän, mutta kävellessä on rennompaa siinä mielessä.

Päivän saldo:
Ruoka: lievä repsahdus, muuten ok
Liikunta: 1,5h reipasta kävelyä, matka 7km

Perjantai 13. päivä - ei huono!

Perjantai on sujunut Bloggerin jumituksesta ja taikauskosta huolimatta varsin hyvin. Ainoastaan syömäpuolella kävi moka; lounas jäi välistä. Päivän fiilis on ollutkin hiukan nälkäinen, mutta kurissa ja nuhteessa on pysytty.

Olin jopa niin kiltti, että hain miehelle olutta illan peliä varten. Maistuu olut minullekin, mutta mieliteot sen(kin) osalta pysyivät kurissa. Jos siideriä olisi ollut kaapissa, niin olisi ollut tiukempaa. Siiderit jäivät kuitenkin kaupan hyllylle (sen sijaan mukaan tarttui päivettävää voidetta + irtolehti).

Sen sijaan sunnuntai on tiukka paikka. Niin Leijonille kuin minullekin. En ole jääkiekkoihmisiä noin muuten, mutta MM-lätkä on vakava paikka. Etenkin kun viimeksi finaalissa oltiin kauan sitten vuonna 2007!
Anon ehkä hienoista repsahduslupaa... Jos lupaan pysyä kohtuudessa?

Päivän saldo:
Ruoka: muuten ok, mutta lounas jäi väliin
Liikunta: salitreeni 1h 20min erittäin hyvällä fiiliksellä

Perjantaipuntari

Perjantai 13. päivä tiesi Bloggerille huonoa. Eilinen postaus on kadonnut, mutta niiden pitäisi palautua kyllä hiljalleen.

Aloitin uudella raivolla painohaasteeni kanssa viime perjantaina, blogin perustin hiukan myöhemmin. Jatkossa siis perjantaipuntarissa aina viikon aikana tapahtunut muutos.

Tulos:
Lähtöpaino: 93kg
Paino tänä aamuna: 92,1kg
Pudotus viikossa: -900g

Vyötärönympärys:
Lähtömitta: 109cm
Mitta tänä aamuna: 107cm
Viikossa: -2cm

Olen enemmän kuin tyytyväinen! Siitäkin huolimatta, että kuluneella viikolla oli myös menkat, jotka sinänsä saattavat hiukan vääristää tuloksia.

Viikon motivaatiokuva naisesta, jonka vartalosta pidän:

Satu Tuomisto

Palkintopohdintaa

Laihduttaminen on iso urakka, joka vaatii pysyviä muutoksia. Sellainen ei synny hetkessä - eihän ne kilotkaan yhdessä yössä tulleet.

Olen tässä miettinyt itselleni palkintotaulukkoa. Kun saavutan tietyn painon, palkitsen itseni - olen sen ansainnut! Hyvää esimerkkiä antoi PeeKoo.

Lähtöpainoni on 93kg.

Palkintotaulukko voisi muodostua näin (pidätän oikeuden muutoksiin):
90kg: uudet kengät (ostan ehkä haikailemani koristossut)
85kg: pedikyyri ja jokin uusi hepene kesälomalle (toivottavasti saavutan tämän ennen heinäkuun puoltaväliä!)
80kg: uutta vaatetta syksyä varten
75kg: Levikset
70kg: pukeutumisneuvojalle aika + uutta vaatetta
65kg: tatuointi (tämän olen luvannut itselleni jo vuosia sitten, tosin tatuoinnissa ei tule lukemaan -35kg!)

Päivän saldo:
Ruokailu: ok, vaikka en olekaan varma, että onko Finduksen Itämainen kasvispannu kanalla ihan ok.
Liikunta: fysioterapia 45min

Miten mulla on aina ollut sellainen mielikuva, että fysioterapia on jotakin hidasta venyttelyä ja hierontaa? Ainakin omalla kohdalla erehdyin tosi pahasti. Tuo on ihan täysimittaista treenaamista!

Perheellinen laihduttaja

Tänään onkin ollut lämmin päivä! Syömiset ovat sujuneet melkein hyvin, mutta nyt kun alkaisi olla lämpimän ruoan aika, niin alkaa tökkiä... Ei vaan ole nälkä. En edes haluaisi syödä lämmintä ruokaa! Taidan vaan napostella porkkanaa ja ottaa tonnikalaa...

Lapseni on huomannut, että jotain on muuttunut. Syön hiukan eri ruokaa (grillimakkarat jäivät väliin enkä syönyt lettujakaan). Olen sitten kertonut, että minun pitää vähän tarkkailla syömisiäni, koska olen liian lihava. Ja että näin iso lihavuus ei ole terveellistä. Selitys meni hyvin läpi eikä lisäkysymyksiä tullut.

Haluan kuitenkin tarjota laihduttamiselle terveen mallin. Siksikin en vanhemmaksi tultuani ole harrastanut ns. pussidieettejä. (Toinen syy on itsekkäämpi; ne litkut on pahanmakuisia mielestäni.)

Silti toisinaan olisi niin kovin vapauttavaa olla vain yksin ja syödä mitä syö ilman selittelyjä. Kun joskus näitä täytyy selittää miehellekin, joka on tehnyt sen kuuluisan diilin jäniksen kanssa kasvistensyönnin suhteen.

Tänään onkin vähän tiukka paikka. Olen harvoin yksin kotona (tai kaksin lapsen kanssa) ja silloin nautin olostani täysin rinnoin. Mies on tämän illan poissa omissa menoissaan ja vastaavissa tilanteissa usein nautin salaa herkuttelemalla kun lapsikin on nukkumassa. Jollain tapaa häpeän herkuttelusyömistäni, kun se on parhaimmillaan yksin tehtynä.
Nyt ei vastaava tule kysymykseen. Herkuttelen korkeintaan kupposella ruusunmarjateetä. Mutta koville se ottaa. Houkutus oli niin suuri kipaista hakemassa karkkipussi... Tekosyitä olisi taas tarjolla paljon. Voi huokaus!

Päivän saldo:
Liikunta: reipasta kävelyä 30min
Ruokailu: ihan ok, ei lämmintä ruokaa

Hyvän mielen maanantai

Tämä päivä on sujunut ihan mukavasti. Aamulla sain aikaseksi lähteä salille ja ruokailutkin ovat sujuneet ok.

Salilla olin myös venyttelytunnilla pitkästä aikaa ja kyllä se vaan tekee hyvää, kun ohjatusti venyttelee. Olo on sen jälkeen kuin olisi notkea ja hoikka kuin pajunvitsa, vaikka olen yhtä taipuisa kuin rautakanki ja paksuuskin on ihan jotain muuta kuin pajunvitsalla.

Tänään huomasin ensimmäistä kertaa sen, että alkaa tulla nälkä, jos ateriavälit vähänkään venyvät. Aamupalani on kyllä täyttävä, mutta samalla myös hankalin. En ole oikein koskaan ollut aamupalaihminen. Yleensä herään niin, että aikaa jää vain kahteen kupilliseen kahvia (kahvin kanssa en voi syödä mitään) ja kevyeen meikkaukseen ennen lähtöä.
Nyt mehukeitolla maustettuun puuroon olen kivasti sopeutunut, mutta raejuusto aiheuttaa irvistyksiä. Pidän kyllä raejuustosta esim. aterian ohessa, mutta 100g sitä aamutuimaan on vähän liikaa.

Aamiainen; kaurapuuro, mehukeitto ja raejuusto

Lounaan kohdalla tein tänään oivalluksen. 200g kasviksia. Haa! Ei niiden tarvitsekaan olla lämpimiä kasviksia. Lounas tulee jotenkin niin pian aamiaisen jälkeen (ja sitten on välipalakin!), että lämmin ateria tuntuu liiankin täyttävältä.
Niinpä tänään tein tällaisen:

Naudanlihapihvi, tomaattia ja kurkkua (maustettuna Santa Marian limepepper -sekoituksella), raejuustoa

Otetaan vastaan kivoja vinkkejä eri variaatioihin GFG-ruokavalion kanssa!

Päivän saldo siis:
Liikunta: 25min crosstraining, 30min core-jumppa, 30min venyttely
Ruoka: suunnitelman mukaan, ei lipsumisia

Iltapalaan olen tyytyväinen, vaikka se näyttääkin vähän vähemmän esteettiseltä...

maitorahka, mehukeitto, vehnälese

Äitienpäivä

Ei tätä juhlaa meillä juuri vietetä, mutta sen verran tein kumminkin, että kieltäydyin lähtemästä anoppilaan kahville (eikä sitten sinne mennyt kukaan). Anoppini on aivan ihana ihminen, mutta en olisi tohtinut loukata häntä ja olla ottamatta kahvipöydästä mitään. Onneksi kieltäytymisestä ei seurannut mitään draamaa.

Piipahdimme ystäväni luona, joka taas tietää missä mennään eikä ollut millänsäkään kun tyydyin pelkkään kahviin.

Viikonloput aiheuttavat hiukan päänvaivaa ruokailun rytmityksen kanssa. Olen tottunut syömään kaksi tai kolme kertaa päivässä. Liian harvoin, tiedän. Nyt kun pitäisi syödä viisi kertaa, niin olen ihan hukassa!
Arkena homma sujunee hyvin. Aamiainen joskus klo 8-9, lounas klo 11-12, välipala klo 14-15, päivällinen klo 16-18 ja iltapala klo 20-21. Nämä siis eivät ole ruokaluhetken kestoja!
Mutta jos viikonloppuna herään klo 10, niin rytmi on ihan hukassa. Etenkin kun muu perhe ei myöskään osaa oikein sopeutua näin moneen syömiseen. Pitäisikö minun siis viikonloppunakin laittaa kello herättämään? Tuntuu kamalalta.
Tänään siis lounas jäi välistä.

Hammasta tuli purtua muutenkin. Lapselle oli aikaa sitten luvattu, että tänään grillataan makkaraa ja paistetaan lettuja. Pidän kovasti grillimakkarasta, mutta ei se niin ottanut päähän (söin naudan ulkofilepihviä, hah!). Vaan letut. Meillä on viimeksi paistettu lettuja joskus aikaisin viime syksynä. Argh!
Pidin pintani. En syönyt lettuja.

P.S. Mitä tehdä omega-kapseleiden aiheuttamille kalanmaksaöljyn makuisille röyhtäyksille? Nami...