Monissa blogeissa on puhuttu lisäaineista, eettisestä syömisestä, luomusta, lähiruoasta ym. Ruoka on mediassakin ollut esillä viime aikoina monellakin tapaa. Pitäisi syödä sitä, tätä ja tuota. Ei saisi syödä sitä, tätä, tuota. On superfoodia (vai mitä se ihmeruoka onkaan?), on vähähiilarista, on sitä ja tätä.
Olen kaiketi siitä outo nainen, että en pidä kokkaamisesta enkä oikein leipomisestakaan. En ole se pullantuoksuinen äiti, joka lempeästi laulaen palmikoi lapsensa kanssa pullapitkoja. En ole se ihastuttava nainen, joka nauraen yhdessä miehensä kanssa viettää sunnuntaipäivän keittiössä kokkaillen.
Minä kokkaan siksi, että on pakko. Siksi, että ravintolassa syöminen päivittäin tulisi kalliiksi. En ole koskaan ollut kiinnostunut sen kummemmin ruoanlaitosta. Teen kohtuullisen hyvää perusruokaa ja käytän paljon ns. puolieineksiä; Uncle Ben's, Dolmio ym. kastikkeita.
Ehkä siis tuosta kumpuaa tietynlainen väsymys ruokapohdintoihin. Tunnun lyhistyväni sen taakan alle, mitä ympäristöstä syötetään. (Pakollinen huomautus; tämä ei ole kohdistettu kehenkään henkilökohtaisesti, kukaan ei ole minua loukannut enkä väitä, etteikö näistä asioista saisi puhua.) Pitäisi syödä luomua, koska luomu on hyvä asia. Ei saisi syödä lihaa ja maitotuotteita, koska se ei ole eettistä ja lihatuotanto on maapallolle pahaksi. Ei saisi syödä mitään lisäaineita, koska ne ovat pahasta. Pitäisi syödä lähiruokaa, koska pitää tukea paikallista yrittäjää. Ei saa syödä liian hiilaripitoisesti, mutta ei saa karpatakkaan, koska tukit verisuonesi rasvalla. Vältä tuotteita X, Y ja Z, koska ne aiheuttavat syöpää. Syö tuotteita X, Y ja Z, koska ne edistävät hyvinvointiasi.
Kärjistän, mutta välillä tuntuu siltä, että teki mitä hyvänsä, niin aina jokin taho on naama nyrpällään. Reväytetään silmät auki ja hämmästellään; "Mutta eikö sinua kiinnosta oma hyvinvointisi? Maapallon tulevaisuus? Minkä kuvan annat lapsellesi?"
Minä koitan vain selvitä hengissä toistaiseksi. Ja vähän laihtuakin. Jos kuolen lisäaineisiin, rasvaisiin verisuoniin, yleiseen paheksuntaan tai syöpään, niin... Öh... Sitten kuolen. Eipä täällä kaiketi kukaan selviä hengissä loputtomiin saakka.
Joten jatkan valitsemallani linjalla. Pyrin ostamaan luomua, jos rahavarat ja valikoimat antavat myöten. Syön lihaa ja maitotuotteita tällä hetkellä ihan hemmetisti. Syön lisäaineita. Juon kahvia ja alkoholia. Poltan satunnaisesti tupakkaa. Lähiruoasta ei ole hajuakaan. Toisinaan syön hiilareita enemmän, toisinaan vähemmän. Superfood vaikuttaa minusta humpuukilta. Käytän jatkossakin joitakin Atrian, Saarioisten, Apetitin ym. tuotteita.
Elämä on.
Tiistain saldo:
Ruoka: lounas taas väliin
Liikunta: lepo
Keskiviikon saldo:
Ruoka: ihan ok, lounas korvattu protskujuomalla
Juoma: juotu alkoholia; kaksi annosta viskiä ja valkoviiniä kera vissyn (oivallinen siiderikorvike!)
Liikunta: 1h 20min salitreeni
2 kommenttia:
Loistavaa tekstiä! Olen kanssasi samoilla linjoilla. Olen sitä mieltä, että ihmiset saavat syödä miten ja mitä tykkäävät - mutta kun joka puolelta tulee ihan liikaa informaatiota joista osa on vielä ristiriidassa keskenään. Juurikin tuollaista "syö sitä, syö tätä, älä syö tuota ja vältäthän näitä" -tulvaa, joka pistää pään ihan pyörälle. Huh.
On se niinkin, että jos haluaisi täydellisen terveellisesti ja eettisesti syödä, se tulisi niin kalliiksi, ettei normi ihmisellä ole sellaiseen varaa. Ja se eettisyyskin on niin erilaista eri ihmisiltä kuin kysyy, että kuka sitten sen täydellisen vastauksen antaisi.
Itse olen myös lopettanut koko miettimisen. Katson paljonko ruoassa on kaloreita, ja mitä se maksaa. Siinäpä tuo. Nykyään kun voi saada syövän mistä tahansa ruoka-aineesta ja pakko sitä on silti jotain syödä. Ja tosiasia on sekin, että kukaan tästä elämästä ei selviä hengissä.
Möllikkä
Lähetä kommentti