Oi arki, tule jo!

Lomahan on ihanaa aikaa. Sitä odotetaan monta kuukautta ja surraan, kun se loppuu niin lyhyeen.
Minulla tuntuu olevan nyt päinvastoin. Opiskelijana minulla oli pitkä kesäloma ja ensi viikolla alkaa taas opinnot - elämälle kiitos!
Loma on ollut todella haastavaa aikaa. Kun rutiini on puuttunut, niin hyvin keväällä alkaneesta rytmistä on ollut vaikea pitää kiinni. En ollut sisäistänyt muutosta tarpeeksi hyvin ja näin lomasta muodostui koetus. Onneksi ei ole kamalasti tullut takapakkia, mutta jumissa ollaan hienosti.

Lomallahan on tarkoitus ottaa rennosti. Mieskin, joka noin muuten on tukenut hyvin, suhtautuu lomaan "älä pingota" -asenteella. "Kai sitä nyt lomalla saa herkutella...". Saahan sitä, jos osaisi pitää kohtuuden. Mutta kun minä en osaa. Ja jos minä pingotan, mies ahdistuu ja sitten minä ahdistun kun mies ahdistuu - ja luovutan. Niin. Kai sitä nyt lomalla saa herkutella.
Isoin kynnys onkin opetella lomailemaan niin, että herkuttelu on rentoa mutta samalla järkevää. Eihän loma voi olla tekosyy sikailuun!

Tarvitseeko kaiken herkuttelun olla epäterveellistä ja lihottavaa? Minun kohdallani tarvitsee. Tunnen yhä pientä tarvetta silmien pyörittelyyn, kun laihduttajille tarjotaan ihanana herkkuna jotakin dipattua porkkanaa. Eih! Minä kyllä pidän porkkanasta, mutta se ei voita vaikkapa herkullisia perunalastuja. Kevyt sorbetti on myös hyvää, mutta kunnon kermakinuskijäätelö vasta viekin jalat alta. Minulle siis se "ah nauti porkkanasta" -systeemi ei toimi.
Haasteenani onkin siis herkutella niillä aidoilla herkuilla kohtuudella. Ei tarvitse tempaista koko sipsipussia tai jäätelöpakettia. Ensimmäinen puraisu on usein se paras ja muut vain pientä ekstraa.

Rutiinien puute on myös jättänyt liikkumisen vähemmälle. Minä olen perheessäni ainoa aikuinen, joka harrastaa liikuntaa. Lapsen kanssa en ole keksinyt yhteistä ei-ohjattua -liikuntaharrastusta. En pyöräile eikä lapsi viihdy lenkillä. En potki palloa 15 minuuttia pidempään ja uimahallit ahdistavat (kesällä uimme kyllä yhdessä).
Näinpä siis lomalla oli huomattavasti mukavampaa jäädä miehen kainaloon, kun lähteä lenkille tai salille. Uskon, että tähän tulee taas muutos, kun opiskelu alkaa. Koulumatkani varrella on vakkarikuntosalini, joten siinä ohella käynnit taas rutinoituvat.
Mies on hiljalleen kyllä lämpeämässä liikunnalle, mutta työtä (so. hienovaraista painostusta) se vielä vaatii...

Joten jospa tämä tästä taas, kun syyskuu saapuu.

Henkisesti helppo viikonloppu

Olin viikonloppua viettämässä perheeni kanssa isäni luona. Vanhempani ovat eronneet, kun minä olin 2-vuotias, joten osin siksikin varmaan minulla ja isälläni ei ole kovinkaan läheiset välit. Toinen syy lienee piakkoin eron jälkeen kuvioihin astunut nainen, nykyisin isäni vaimo.

Olen koko ikäni saanut kuulla kuinka lihava minä olen. Asia vain paheni, kun tämän vaimon tytär sai tyttären, joka on minua kuusi vuotta nuorempi. Tämä tytär, J, nousi kaikessa minun edelleni. Hän on hoikempi, kauniimpi, parempi koulussa, hänellä on johtavassa asemassa oleva puoliso (toisin kuin minun), hän pukeutuu kauniimmin ja paremmalla maulla... Minun ei ole koskaan annettu unohtaa, kehen minua verrataan. Ikinä tosin ei ole otettu huomioon sitä, että olemme täysin erilaisia ihmisiä muutenkin. J tosiaan on kaunis ja fiksu, kohtuullisen mukavakin. Ja itse syytön vertailuun (asia, jonka toisinaan joudun muistuttamaan itselleni).

Nyt oli elämäni ensimmäinen viikonloppu niin, että isän vaimo oli poissa. Ja ah! Kukaan ei puhunut painostani tai siitä kuinka paljon otan/olen ottamatta ruokaa lautaselleni, koulutuksestani, pukeutumisestani, palkastani (työstäni kyllä, mutta hyvin tavalliseen keskustelutyyliin)... Keskustelimme ihan vain niitä näitä!

Olen joskus miettinyt, miksen ole osannut puuttua asiaan. Sanoa mitään. En vain ole osannut. Ensin olen ollut liian arka (kuten lapsi nyt on vain voinut olla), sitten en ole vain osannut puuttua ja nyt en enää viitsi. Vahinko on jo tapahtunut, enkä usko sitä millään korjattavan. Tilanne on nykyisin siedettävä, muodollisen kohtelias.

Olipas avautumista.

Tämän viikon saldoja:

Keskiviikon saldo:
Ruoka: herkkuja, grillailua, ei GFG:sta tietoakaan
Liikunta: saunavesien kantoa vähän, eli ei oikeastaan mitään
Juoma: kaksi lonkeroa

Torstain saldo:
Ruoka: kts. keskiviikko
Liikunta: kts. keskiviikko
Juoma: yksi lonkero, yksi 0,5 litrainen siideri

Perjantain saldo:
Ruoka: enemmän taas arkisempi, vaikkei täysin ok
Liikunta: ei mitään

Lauantain saldo:
Ruoka: aamupuuro, grilliruokaa - ei juurikaan kasviksia
Liikunta: ei mitään
Juoma: neljä lonkeroa, kaksi lasia kuivaa valkkaria

Sunnuntain saldo:
Ruoka: kasvispainotteisempaa (kiitos kiinalaisen ravintolan noutopöydän) ja vähän parempi muutenkin
Liikunta: ei mitään

Karmeaa luettavaa. Ensi viikolla ollaan taas vähän ryhdikkäämpiä vaikka loppuviikko onkin rymistelyä juhannuksen nimissä...

Kesäisiä iloja

Täällä on nautittu lämpimästä säästä ja tehty kesälomasuunnitelmia. Perheemme reissaa tänäkin kesänä pitkin poikin Suomea ja nyt uutena innostuksena on telttailu. Olemme ihan aloittelijoita, emmekä suinkaan ole ryntäämässä minnekään kymmenien kilometrien vaellukselle. Lähinnä teltta on siis vaihtoehto hotelliyöpymiselle ja antaa näin matkalle enemmän extempore-vaihtoehtoja.
Katsotaan mitä mieltä olen aiheesta kesän jälkeen...

Syöminen on taas näillä helteillä ollut haastavampaa. Ihan dieetissä ei olla pysytty juomienkaan suhteen. Keskiviikkoiltana ja perjantai-iltana tuli nautittua vähän. Valkoviini vissyllä onkin nyt uusi suosikkini ja ainakaan toistaiseksi en ole kaivannut siideriä lainkaan. Määrät eivät ole olleet huimia. Keskiviikkona ostetussa valkoviinipullossa on yhä kolmannes jäljellä.
Syömisten suhteen tänään tapahtui harkittu lipsahdus. Söin kesän ensimmäisen irtojäätelöpallon. Yhden vain ja se riitti oikein hyvin. Vanhan ajan Salmiakki -jäätelö oli mielettömän hyvää!
Noin muuten ruokalaadun suhteen ei ole ollut pahoja repsahduksia. Ehkä ihan 100% Go Fat Go:ta syömiseni ei ole ollut, mutta olen pyrkinyt noin muuten tekemään terveellisiä ja hyviä valintoja.
Vaa'alla en ole käynyt, sillä meneillään olevat menkat hämäävät joka tapauksessa.

Vähän kyllä jännittää, mitä saliohjaajani mahtaa sanoa tästä lipsumisesta... Paino on kuitenkin laskusuuntainen ja olo on ollut ok. Liikuntaakin on tullut mukavasti.

Torstain saldo:
Ruoka: ok, välipala unohtui
Liikunta: kävely 7,9km, kesto 1h 21min

Perjantain saldo:
Ruoka: ok
Juoma: valkoviiniä ja vissyä, yksi annos viskiä
Liikunta: fysioterapia 1h

Lauantain saldo:
Ruoka: luovien, kun on ollut päivän liikenteessä, yksi pallo jäätelöä
Liikunta: lepopäivä

Uutta ulkoasua ja teknisiä iloja ja pulmia

Päätin vähän piristää tätä blogia ja vaihtaa ulkoasua. Se edellinen sinapinkeltainen taustaväri ei ollut varsinaisesti mun juttu...
Lisäsin tuonne ylös nuo välisivut. Niitä pitäisi voida kommentoidakin, mutta jostakin mystisestä syystä kommentointi linkkiä ei ilmaannu, vaikka asetuksista olen sallinut kommentoinnin. Mahtaisiko jollakulla olla ideaa asian korjaamiseksi?

Tänään syöminen ei mennyt kuin Strömsössä, mutta lenkillä tuli käytyä. Samalla korkkasin edellisessä postauksessa mainitsemani Sport Trackerin ja olen siihen tosi tyytyväinen näin yhden treenin jälkeen. Se näyttää tosiaan tuntivauhdin (5,7km/h), matkan (7,93km), askeleet (10 125) ja kuluneen ajan (1h 24min 9s). Jos olisi (kallis) sykevyö, niin senkin saisi kytkettyä tuohon.
Se näyttää myös kulutetut kalorit, mutta voiko siihen luottaa kun ei ole sykemittaria? Huomasin vasta myöhemmin, että asetuksista saa säädettyä tiedot itsestään (nimi, sukupuoli ja paino), joten tämän kertainen kalorikulutus ei kyllä ainakaan pitänyt paikkaansa, kun oletuspaino oli 70kg ja sukupuoli mies (en tiedä onko sillä väliä).
Ja mikä parasta; ohjelmahan on ilmainen!

Tänään eräässä tilaisuudessa söin muutaman tuulihatun. Sellaisen ihan pienen. Suunnilleen sen kokoisia kun laittaa peukalon ja etusormen yhteen ympyräksi. Lisäksi join kaksi lasia kuivaa samppanjaa. Nämä eivät tosiaan kuulu ruokavaliooni, mutta tilaisuus oli sellainen jossa en voinut kieltäytyä tarjoamisista.

Lounas jäi myös välistä ja lisäksi päivällisellä ei ollut salaattia. Kokkailu oli miehen vastuulla, kun minä olin lenkillä. Ja se porkkanaraasteen tekohan on ihan käsittämättömän haastavaa monitoimikoneella... Lenkiltä tultuani oli sen verran nälkä, etten itsekään sitten viitsinyt siinä ryhtyä raasteen tekoon, kun muuten kaikki oli jo pöydässä...

Mutta kertokaahan mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? Jotakin vielä mitä haluaisitte tietää lisää? Jotakin liikaa?

Maanantain saldo:
Ruoka: ei ihan kuin Strömsössä...
Liikunta: kävelylenkki 7,9km, aikaa 1h 24min

Laiskottelua

Hohhoijaa... Viime viikko on (muka) ollut niin kiireinen, että loppuviikko meni ihan ilman liikkumisia. Onneksi ruoan kanssa on pysytty ruodussa eikä repsahduksia ole ollut sillä saralla, mutta tämä liikkumattomuus vähän ahdistaa.

Perjantaina olin aamupäivästä eräässä tapaamisessa ja iltapäivällä kaupassa hakemassa viikonlopun ruoat. En sitten muka ehtinyt salille ja ulkona lenkkeilykään ei houkuttanut.
Lauantaina nukuin pitkään ja sitten vietimmekin aikaa Ikeassa shoppaillen. Sain haluamani lukutuolin ja hyllyjä vessaan. Kokoilin siis huonekaluja (siinä kyllä tosin tuli hiki ja reidet ovat kipeät vieläkin, mutta ei sitä liikunnaksi oikein voi laskea) ja sisustin.
Sunnuntaina sainkin migreenin ja koko päivä meni ihan plörinäksi siinä mielessä liikkumisten osalta.

Gaah!! Jospa tänään pääsisi lenkille, jotta yhä jumissa olevat takareiteni vertyisivät ja huomenna taas salille. Ei tällainen peli vetele. Liikkumattomuuden seurauksena koko motivaatio uhkaa kadota ja tuntuu synkältä ja ikävältä. Tiedän, ettei laihduttamisessa liikunta ole se isoin osa (vaan ruokavalio), mutta sen tuoma henkinen voima on aivan valtava!
Lenkille ajanee myös kännykkään lataamani Sport Tracker -ohjelma, jolla saan mitattua tarkan matkan enkä ole enää Google Mapsin varassa!

Perjantain saldo:
Ruoka: ok, välipala unohtui...
Liikunta: laiskottelua

Lauantain saldo:
Ruoka: ok, välipala unohtui
Liikunta: huonekalujen kokoamista ei lasketa?

Sunnuntain saldo:
Ruoka: aamiainen jäi väliin
Liikunta: laiskottelua

Monenlaisia haasteita

Tänään olen kohdannut kolme haastetta:
1. Sain lisää uusia haasteita traineriltani. Vatsalihasliikkeisiin lisää haastetta ja lisäksi tutustuin kahvakuulaan, joka tuntui haastavan ihanalta! Ja riivatun tehokkaalta. Luulen, että syvennän ystävyyttäni jatkossakin tuon kahdeksankiloisen mötikän kanssa.

2. Ruokailu on haastavaa, kun on kylässä ystävällä koko päivän. Ystäväkin on elämäntapamuutoslinjoilla, joten siinä mielessä ok. Aiemmin me kaksi olemme olleet kunnon herkkupersekaksikko, joka tuhoaa mielettömän määrän suklaata, pizzaa ym. lyhyessä ajassa. Tänään pysyimme terveellisemmillä linjoilla, mutta ihan dieettini mukainen tulos ei ollut.
Päivän ruokani siis:
aamupuuro + raejuusto + mehukeitto
proteiinijuoma salitreenin jälkeen
savulohisalaatti
Valion marjarahka (tämä oli huono, ne valmiiksi maustetut sisältävätkin yllättävän paljon kaloreita!)
mansikoita
BlåBandin Napolinpataa + raejuustoa

Ei siis ihan mielettömän huono, mutta ei ihan kuten Strömsössä... Saa nähdä, miten tämä näkyy Perjantaipuntarissa!

3. Mukavin päivän haasteista, eli Perhosen positiivisuushaaste! Neljä positiivista asiaa oman ulkonäköni suhteen:
huulet - minulla on paksut, täyteläiset huulet
jalat - omenalihavuudessa on se hyvä puoli, että kintut näyttävät kuitenkin ihan kohtuullisen kivoilta
ripset - pitkät ja paksut ihan luonnostaan
hymykuopat - mieheni oli kuulemma ihastunut niihin aivan ensimmäisenä

Päivän saldo:
Ruoka: ei kuten Strömsössä
Liikunta: 1h kuntosalitreeni trainerin kanssa

Lusmulauantai

Tänään on koko päivän ollut jotenkin harvinaisen tympeä fiilis, vaikka takana onkin hyvä viikko.
Mies ärsyttää, lapsi ärsyttää, minä itse ärsytän itseäni...

Liekö tästä olosta kummunnut sitten tämän päivän pikkurepsahduskin. Välipala jäi tänään välistä. Miten tämä rytmin noudattaminen muka voi olla näin vaikeaa? Syökö ihmiset ihan oikeasti normaalisti viisi kertaa päivässä?
Välipalan missaamisen lisäksi söin lapselta hiukan karkkia (luvan kanssa toki, ihan niin alhainen en sentään ole, että varastan lapsen karkit) ja muutaman salmiakkikarkin. Oiskohan tuossa yhteensä ollut 20g? Eli määrä ei sinänsä päätä huimaa, mutta harmittaa että piti sekin vähä pupeltaa. Lisäksi söin yhden kaurakeksin.

Kaiken lisäksi olo on yhä tympiintynyt, joten repsahtaminen ei edes auttanut asiaa.

Liikuntasaralla sentään jotakin positiivista. Kävin pitkästä aikaa lenkillä. Siis muuallakin kuin kuntosalin juoksumatolla. Juosta en voi polvivammani takia, mutta reipas kävely sai kyllä kivasti hien pintaan. Google Mapsin mukaan reittini oli 7 kilometriä pitkä. Aikaa siihen kului 1,5h.
Kävely on siitä kivaa, että kävellessä voi ajatusten antaa lentää paremmin. Pyöräillessä on syytä tarkkailla liikennettä vähän aktiivisemmin kun vauhtiakin on enemmän, mutta kävellessä on rennompaa siinä mielessä.

Päivän saldo:
Ruoka: lievä repsahdus, muuten ok
Liikunta: 1,5h reipasta kävelyä, matka 7km