Minulla kuitenkin ON varaa tiputtaa painoa nopeammin ja olisihan se motivoivempaakin.
En tiedä mikä tässä nyt on niin vaikeaa. Luisun helposti pois ateriarytmistä ja pitäisi opetella suunnittelemaan syömiseni, jottei tule tehtyä typeriä ratkaisuja. Mä olen tehnyt työn, jotta osaisin olla ajattelematta ruokaa jatkuvasti. Mieluummin en ajattele sitä lainkaan. Mutta nyt pitäisi taas opetella ajattelemaan, mutta terveellä tavalla (eikä toki jatkuvasti, vaan vain suunnitelmallisesti).
Tällä kertaa pahoitin mieleni erityisesti vertailusta muihin PT:ni asiakkaisiin. Sain läksytystä nimenomaan tuosta suunnittelemattomuudesta, josta siis huonot ruokatavat (ja hidas painonpudotus) seuraavat. PT kertoi lukuisista muista asiakkaistaan, joilla on paljon haastavampia elämäntilanteita, ja silti hekin pystyvät suunnittelemaan (ja toteuttamaan) ruokailunsa ja liikkumisensa. Mun tilanteessa tän pitäisi olla lastenleikkiä.
Vaan ei ole. Enkä osannut edes sanoa syytä siihen. Mikä siinä muka on niin vaikeaa? Minun pitäisi olla viitseliäämpi. Tulosta ei tule, ellei sen eteen näe vaivaa. Tottahan se on. Joten mistä kiikastaa?!
Sulateltuani asiaa tässä nyt päivän verran, olen tajunnut, ettei suunnitelmallisuus missään asiassa ole oikein minun heiniäni.Musta on kiva suunnitella vaikkapa matkaa ja sen sisältöä, mutta mulla täytyy olla vapaus poiketa siitä. Lukemisiani en tykkää suunnitella ollenkaan - ja jos suunnittelen, niin usein se suunnitelma ei pidä paikkaansa. Suunnittelen toisinaan mitä laitan päälleni tilaisuuteen X, mutta usein sekään ei pidä sitten paikkaansa jne. Ei siis ihme, ettei ruokailun (johon mulla on muutenkin haastava suhde) suunnitelmallisuus toimi.
Kysymys kuuluukin, että onko mun nyt vain kasvettava aikuiseksi ja tehdä suunnitelmia ja opeteltava noudattamaan niitä?
Vai haenko jonkun muun toimintamallin?
1 kommentti:
Mä saatan joskus alkaa tekemään hienoa ja pitkiä suunnitelmia monenlaisille asioille, joista syöminen, liikunta ja painonpudotus aikataulu ovat varmaan listan top 3 ;) Ikinä ne ei pidä päivää, viikkoa tai maksimissaan kuukautta pidempään. Silti joskus on kiva suunnitella, en jaksa enää vaivata päätänä, vaikka useimmiten suunnitelmat eivät toteudukaan...
Aika rankkaa tekstiä PT:ltä, verrata muihin ja sanoa mitä OLISI pitänyt tehdä. Minä suuttuisin tuommoisesta motkottamisesta :D Mutta tietty on eri asia, mikä ketäkin motivoi ja mikä ei...
Lähetä kommentti