Päätin vähän piristää tätä blogia ja vaihtaa ulkoasua. Se edellinen sinapinkeltainen taustaväri ei ollut varsinaisesti mun juttu...
Lisäsin tuonne ylös nuo välisivut. Niitä pitäisi voida kommentoidakin, mutta jostakin mystisestä syystä kommentointi linkkiä ei ilmaannu, vaikka asetuksista olen sallinut kommentoinnin. Mahtaisiko jollakulla olla ideaa asian korjaamiseksi?
Tänään syöminen ei mennyt kuin Strömsössä, mutta lenkillä tuli käytyä. Samalla korkkasin edellisessä postauksessa mainitsemani Sport Trackerin ja olen siihen tosi tyytyväinen näin yhden treenin jälkeen. Se näyttää tosiaan tuntivauhdin (5,7km/h), matkan (7,93km), askeleet (10 125) ja kuluneen ajan (1h 24min 9s). Jos olisi (kallis) sykevyö, niin senkin saisi kytkettyä tuohon.
Se näyttää myös kulutetut kalorit, mutta voiko siihen luottaa kun ei ole sykemittaria? Huomasin vasta myöhemmin, että asetuksista saa säädettyä tiedot itsestään (nimi, sukupuoli ja paino), joten tämän kertainen kalorikulutus ei kyllä ainakaan pitänyt paikkaansa, kun oletuspaino oli 70kg ja sukupuoli mies (en tiedä onko sillä väliä).
Ja mikä parasta; ohjelmahan on ilmainen!
Tänään eräässä tilaisuudessa söin muutaman tuulihatun. Sellaisen ihan pienen. Suunnilleen sen kokoisia kun laittaa peukalon ja etusormen yhteen ympyräksi. Lisäksi join kaksi lasia kuivaa samppanjaa. Nämä eivät tosiaan kuulu ruokavaliooni, mutta tilaisuus oli sellainen jossa en voinut kieltäytyä tarjoamisista.
Lounas jäi myös välistä ja lisäksi päivällisellä ei ollut salaattia. Kokkailu oli miehen vastuulla, kun minä olin lenkillä. Ja se porkkanaraasteen tekohan on ihan käsittämättömän haastavaa monitoimikoneella... Lenkiltä tultuani oli sen verran nälkä, etten itsekään sitten viitsinyt siinä ryhtyä raasteen tekoon, kun muuten kaikki oli jo pöydässä...
Mutta kertokaahan mitä tykkäätte uudesta ulkoasusta? Jotakin vielä mitä haluaisitte tietää lisää? Jotakin liikaa?
Maanantain saldo:
Ruoka: ei ihan kuin Strömsössä...
Liikunta: kävelylenkki 7,9km, aikaa 1h 24min
maanantai 30. toukokuuta 2011
Laiskottelua
Hohhoijaa... Viime viikko on (muka) ollut niin kiireinen, että loppuviikko meni ihan ilman liikkumisia. Onneksi ruoan kanssa on pysytty ruodussa eikä repsahduksia ole ollut sillä saralla, mutta tämä liikkumattomuus vähän ahdistaa.
Perjantaina olin aamupäivästä eräässä tapaamisessa ja iltapäivällä kaupassa hakemassa viikonlopun ruoat. En sitten muka ehtinyt salille ja ulkona lenkkeilykään ei houkuttanut.
Lauantaina nukuin pitkään ja sitten vietimmekin aikaa Ikeassa shoppaillen. Sain haluamani lukutuolin ja hyllyjä vessaan. Kokoilin siis huonekaluja (siinä kyllä tosin tuli hiki ja reidet ovat kipeät vieläkin, mutta ei sitä liikunnaksi oikein voi laskea) ja sisustin.
Sunnuntaina sainkin migreenin ja koko päivä meni ihan plörinäksi siinä mielessä liikkumisten osalta.
Gaah!! Jospa tänään pääsisi lenkille, jotta yhä jumissa olevat takareiteni vertyisivät ja huomenna taas salille. Ei tällainen peli vetele. Liikkumattomuuden seurauksena koko motivaatio uhkaa kadota ja tuntuu synkältä ja ikävältä. Tiedän, ettei laihduttamisessa liikunta ole se isoin osa (vaan ruokavalio), mutta sen tuoma henkinen voima on aivan valtava!
Lenkille ajanee myös kännykkään lataamani Sport Tracker -ohjelma, jolla saan mitattua tarkan matkan enkä ole enää Google Mapsin varassa!
Perjantain saldo:
Ruoka: ok, välipala unohtui...
Liikunta: laiskottelua
Lauantain saldo:
Ruoka: ok, välipala unohtui
Liikunta: huonekalujen kokoamista ei lasketa?
Sunnuntain saldo:
Ruoka: aamiainen jäi väliin
Liikunta: laiskottelua
Perjantaina olin aamupäivästä eräässä tapaamisessa ja iltapäivällä kaupassa hakemassa viikonlopun ruoat. En sitten muka ehtinyt salille ja ulkona lenkkeilykään ei houkuttanut.
Lauantaina nukuin pitkään ja sitten vietimmekin aikaa Ikeassa shoppaillen. Sain haluamani lukutuolin ja hyllyjä vessaan. Kokoilin siis huonekaluja (siinä kyllä tosin tuli hiki ja reidet ovat kipeät vieläkin, mutta ei sitä liikunnaksi oikein voi laskea) ja sisustin.
Sunnuntaina sainkin migreenin ja koko päivä meni ihan plörinäksi siinä mielessä liikkumisten osalta.
Gaah!! Jospa tänään pääsisi lenkille, jotta yhä jumissa olevat takareiteni vertyisivät ja huomenna taas salille. Ei tällainen peli vetele. Liikkumattomuuden seurauksena koko motivaatio uhkaa kadota ja tuntuu synkältä ja ikävältä. Tiedän, ettei laihduttamisessa liikunta ole se isoin osa (vaan ruokavalio), mutta sen tuoma henkinen voima on aivan valtava!
Lenkille ajanee myös kännykkään lataamani Sport Tracker -ohjelma, jolla saan mitattua tarkan matkan enkä ole enää Google Mapsin varassa!
Perjantain saldo:
Ruoka: ok, välipala unohtui...
Liikunta: laiskottelua
Lauantain saldo:
Ruoka: ok, välipala unohtui
Liikunta: huonekalujen kokoamista ei lasketa?
Sunnuntain saldo:
Ruoka: aamiainen jäi väliin
Liikunta: laiskottelua
perjantai 27. toukokuuta 2011
Perjantaipuntari 3
Paino: 90,3kg (-800g)
Vyötärö: 104,5cm (-1cm)
Ei saa kyllä valittaa. Alaspäin mennään ihan kivasti ja se tuntuu jo olossakin! Testasin, että eilen mulle mahtui jalkaan farkut, jotka olivat ylläni viimeksi häämatkalla kolme vuotta sitten! Olin silloin lähes 10kg kevyempi, mutta ehkä olen nyt timmimpi? Tai sitten muistan painoni väärin tuolta ajalta...
torstai 26. toukokuuta 2011
Täällä taas
En ole tullut kunnolla juttuun parina viime päivänä Bloggerin kanssa. Lisäksi pohdin sitä, ettei minulla oikein ole joka päivä mitään sanottavaa. Joten postaustahtini harventunee vähän, mutta ainakin viikottain kyllä postaan. Se on saletti.
Laihdutus jatkuu ihan hyvin. Eniten häiritsee edelleen aterioiden unohtelu. En osaa rytmittää päivääni niin, että saisin syötyä viisi kertaa päivässä. En voi käsittää, mikä siinä on niin vaikeaa.
Useimmiten väliin jäävä ateria on lounas, jonka minä ainoana tässä perheessä syön. Mies ei niin lounaista välitä ja lapsi saa lounaan päiväkodissa. Viikonloppuisin asia hoidetaan mitenkuten, mutta jos on jotain menoa, niin taas se jää väliin.
Päivällinen sen sijaan ei juuri koskaan jää väliin, koska syömme sen perheenä aina yhdessä ja melko samoihin aikoihin päivittäin.
Aamiainen unohtuu myös herkästi. Etenkin jos saan nukkua pitkään. En mielelläni syö heti herättyäni ja unisena kaverina tuntuu järjettömältä herätä aikaisemmin vain siksi, että ehdin aamulla syömään.
Asiaa vaikeuttanee vielä sekin, että nyt kesällä minulla ei ole töitä. Olen opiskelija ja kesällä nyt oloneuvos. Tai teen kyllä kotoa käsin yhtä projektia, mutta se on hyvin vapaata työtä. En minä mihinkään puolille päivin nuku ja kyllä lapsen kanssa säilyy tietty arkirytmi. Mutta siltikin tietynlainen päivärutiini puuttuu. Ehkä syksyllä taas kun koulu jatkuu?
Hassuinta on se, että kyllä minulla on nälkä. Etenkin näin iltaisin. Mutta kun se on vasta iltaisin... se nälkä siis. Tähän asti olen selviytynyt ilman sortumia. Iltapala on tyydyttänyt nälän mukavasti hallittavaksi tunnetilaksi.
Mutta onhan se nyt pöljää kärsiä silti nälkää, kun mikään pakko ei olisi!
Viikon saldoa...
Tiistain saldo:
Ruoka: aamiainen ja välipala jäivät väliin... muuten ok
Liikunta: 7km kävely, aikaa kului 1h 20min
Keskiviikon saldo:
Ruoka: lounas jäi väliin, muuten ok
Liikunta: fysioterapia 1h
Torstain saldo:
Ruoka: lounas jäi väliin, muuten ok
Liikunta: lepopäivä
Laihdutus jatkuu ihan hyvin. Eniten häiritsee edelleen aterioiden unohtelu. En osaa rytmittää päivääni niin, että saisin syötyä viisi kertaa päivässä. En voi käsittää, mikä siinä on niin vaikeaa.
Useimmiten väliin jäävä ateria on lounas, jonka minä ainoana tässä perheessä syön. Mies ei niin lounaista välitä ja lapsi saa lounaan päiväkodissa. Viikonloppuisin asia hoidetaan mitenkuten, mutta jos on jotain menoa, niin taas se jää väliin.
Päivällinen sen sijaan ei juuri koskaan jää väliin, koska syömme sen perheenä aina yhdessä ja melko samoihin aikoihin päivittäin.
Aamiainen unohtuu myös herkästi. Etenkin jos saan nukkua pitkään. En mielelläni syö heti herättyäni ja unisena kaverina tuntuu järjettömältä herätä aikaisemmin vain siksi, että ehdin aamulla syömään.
Asiaa vaikeuttanee vielä sekin, että nyt kesällä minulla ei ole töitä. Olen opiskelija ja kesällä nyt oloneuvos. Tai teen kyllä kotoa käsin yhtä projektia, mutta se on hyvin vapaata työtä. En minä mihinkään puolille päivin nuku ja kyllä lapsen kanssa säilyy tietty arkirytmi. Mutta siltikin tietynlainen päivärutiini puuttuu. Ehkä syksyllä taas kun koulu jatkuu?
Hassuinta on se, että kyllä minulla on nälkä. Etenkin näin iltaisin. Mutta kun se on vasta iltaisin... se nälkä siis. Tähän asti olen selviytynyt ilman sortumia. Iltapala on tyydyttänyt nälän mukavasti hallittavaksi tunnetilaksi.
Mutta onhan se nyt pöljää kärsiä silti nälkää, kun mikään pakko ei olisi!
Viikon saldoa...
Tiistain saldo:
Ruoka: aamiainen ja välipala jäivät väliin... muuten ok
Liikunta: 7km kävely, aikaa kului 1h 20min
Keskiviikon saldo:
Ruoka: lounas jäi väliin, muuten ok
Liikunta: fysioterapia 1h
Torstain saldo:
Ruoka: lounas jäi väliin, muuten ok
Liikunta: lepopäivä
tiistai 24. toukokuuta 2011
Blogger jumittaa taas
Onko muilla ollut ongelmia Bloggerin kanssa? Vaihdoin jokin aika sitten selaimen Google Chromeen ja nyt Bloggerin käyttö tökkii. Ärsyttävää, kun muuten tykkään Chromesta todella..
Joka tapauksessa eilinen sujui aika mallikkaasti. Kävin crossaamassa, corejumpassa ja vielä venyttelemässä.
Lisäksi tapahtui jotakin harvinaisempaa... Yksikään ateria ei jäänyt väliin, vaan ruokailukin sujui kaiken taiteen sääntöjen mukaisesti!
Tämä päivä onkin sitten asia erikseen...
Maanantain saldo:
Ruoka: erittäin hyvin GFG:n mukaan
Liikunta: 25 min crosstrainer, 30min corejumppa, 30min venyttely
Joka tapauksessa eilinen sujui aika mallikkaasti. Kävin crossaamassa, corejumpassa ja vielä venyttelemässä.
Lisäksi tapahtui jotakin harvinaisempaa... Yksikään ateria ei jäänyt väliin, vaan ruokailukin sujui kaiken taiteen sääntöjen mukaisesti!
Tämä päivä onkin sitten asia erikseen...
Maanantain saldo:
Ruoka: erittäin hyvin GFG:n mukaan
Liikunta: 25 min crosstrainer, 30min corejumppa, 30min venyttely
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Saamaton sunnuntai
Tämäkin päivä sitten ikään kuin salaa karkasi lepopäiväksi. Tuli eilen valvottua kolmeen asti (en muista, koska olisin valvonut niin myöhään selvinpäin ihan ilman mitään erityistä syytä), joten aamulla uni maittoi. Sehän tietysti taas sotki ruokasysteemin, joten lounas jäi välistä...
Liikunta siis jäi aika minimiin. Olin tunnin verran ulkona, sillä muksu oppi ajamaan ilman apupyöriä. Tuli siinä pyörän perässä juostua, mutta en osaa yhtään sanoa että paljonko kului kaloreita tms.
Huomenna taas uudet kujeet kumminkin. Aamusta pitäisi lähteä salille ja muutakin hommoo ois luvassa. Menköön siis rötväily tämän kerran.
Päivän saldo:
Ruoka: muuten ok, mutta lounas jäi väliin
Liikunta: pyörän perässä vähän jolkottelin
Liikunta siis jäi aika minimiin. Olin tunnin verran ulkona, sillä muksu oppi ajamaan ilman apupyöriä. Tuli siinä pyörän perässä juostua, mutta en osaa yhtään sanoa että paljonko kului kaloreita tms.
Huomenna taas uudet kujeet kumminkin. Aamusta pitäisi lähteä salille ja muutakin hommoo ois luvassa. Menköön siis rötväily tämän kerran.
Päivän saldo:
Ruoka: muuten ok, mutta lounas jäi väliin
Liikunta: pyörän perässä vähän jolkottelin
lauantai 21. toukokuuta 2011
Kaikkia himoja ei tarvitse hillitä...
Piipahdimme tänään anoppilassa ja kohteliaisuuden nimissä en kehdannut olla ottamatta kahvipöydästä mitään. Onneksi siellä ei kuitenkaan tuputeta lisää koko ajan. Söin yhden karjalanpiirakan ja 10 gramman palasen hollantilaista suklaata (olivat juuri käyneet Amsterdamissa). Ei paha, mutta mahani meni vähän sekaisin karjalanpiirakasta!
Noin muuten on pysytty kurissa ja nuhteessa eikä se ole ollut vaikeaakaan. Ehkä tähän tottuu? Ehkä tulokset motivoivat?
Tai sitten himoni kohdistuu ihan muualle...
Että sivistynyt rouvashenkilö voikin taantua kuolaavan teinitytön tasolle?! Ei vaan mahda mitään...
Päivän saldo:
Ruoka: ihan ok, ylimääräistä kahvipöydästä
Liikunta: lepopäivä, mutta syke nousee Ericiä ajatellessa (lasketaanko sitä?)
Noin muuten on pysytty kurissa ja nuhteessa eikä se ole ollut vaikeaakaan. Ehkä tähän tottuu? Ehkä tulokset motivoivat?
 |
| Suklaapalan kääreessä ollut van Goghin teoksen kuva. |
 |
| Eric Northman |
Päivän saldo:
Ruoka: ihan ok, ylimääräistä kahvipöydästä
Liikunta: lepopäivä, mutta syke nousee Ericiä ajatellessa (lasketaanko sitä?)
Lihassäryn hoitelua
Eilinen salitreeni tuntuu tänään. Tuntuu todella. Mietinkin aamulla, että mitä tälle pitäisi tehdä. Onneksi trainerini on sellainen, että hänelle voi soittaa tai tekstata. Mä tykkään tekstata, koska se antaa vastaajalle vapautta valita vastaamiseen sopiva hetki. Vastaus tuli kyllä pian; palauttavalle kävelylenkille. Ja niinpä minä lenkkeilin rauhakseen 5km. Aikaa kului noin tunti.
Rauhallisempaan liikuntaan liittyen Perhonen kirjoitti tänään hyvän jutun. Kannattaa lukaista! Siinä on se syy, miksi itsekin olen harkinnut nyt sykemittarin hankkimista. Epäilen, että treenaan joskus liian kovaa. Tässä tosin alkaa iskeä ahneus... Haluaisin sellaisen kivan ja hienon sykemittarin, johon voi tallentaa niitä treenejä, joka näyttää rasvanpolttosykkeen ym. Päätynen Polar FT7:n, kunhan rahatilanne on suotuisampi.
Huomenna pidän varmaankin lepopäivän liikunnan osalta. Kulunut viikko on tuntunut ihan hyvältä eikä viikonloppukaan pelota. Ne ovat yleensä olleet tiukempia paikkoja.
Päivän saldo:
Ruoka: ok, paitsi aamiainen jäi väliin (taas...)
Liikunta: palauttava kävelylenkki, n. 5km, aikaa 1h
Rauhallisempaan liikuntaan liittyen Perhonen kirjoitti tänään hyvän jutun. Kannattaa lukaista! Siinä on se syy, miksi itsekin olen harkinnut nyt sykemittarin hankkimista. Epäilen, että treenaan joskus liian kovaa. Tässä tosin alkaa iskeä ahneus... Haluaisin sellaisen kivan ja hienon sykemittarin, johon voi tallentaa niitä treenejä, joka näyttää rasvanpolttosykkeen ym. Päätynen Polar FT7:n, kunhan rahatilanne on suotuisampi.
Huomenna pidän varmaankin lepopäivän liikunnan osalta. Kulunut viikko on tuntunut ihan hyvältä eikä viikonloppukaan pelota. Ne ovat yleensä olleet tiukempia paikkoja.
Päivän saldo:
Ruoka: ok, paitsi aamiainen jäi väliin (taas...)
Liikunta: palauttava kävelylenkki, n. 5km, aikaa 1h
perjantai 20. toukokuuta 2011
Perjantaipuntari 2
Perjantain vaaka antoi tulokseksi: 91,1kg
Olen vähän pettynyt, sillä tulos on ollut tällä viikolla alhaisempikin. En tiedä vaikuttiko asiaan eilinen syöminen vaiko eilinen salitreeni (tänään tosiaan on sellainen olo kuin olisi selkäänsä saanut).
Perjantain mittanauha antoi tulokseksi: 105,5cm
Se sentään on ihan kiva. Joskin vähän eri luku kuin trainerin eilen mittaama, mutta ehkä mittaamme hiukan eri kohdista.
Pääasia on kuitenkin se, että suunta on alaspäin.
torstai 19. toukokuuta 2011
Monenlaisia haasteita
Tänään olen kohdannut kolme haastetta:
1. Sain lisää uusia haasteita traineriltani. Vatsalihasliikkeisiin lisää haastetta ja lisäksi tutustuin kahvakuulaan, joka tuntui haastavan ihanalta! Ja riivatun tehokkaalta. Luulen, että syvennän ystävyyttäni jatkossakin tuon kahdeksankiloisen mötikän kanssa.
2. Ruokailu on haastavaa, kun on kylässä ystävällä koko päivän. Ystäväkin on elämäntapamuutoslinjoilla, joten siinä mielessä ok. Aiemmin me kaksi olemme olleet kunnon herkkupersekaksikko, joka tuhoaa mielettömän määrän suklaata, pizzaa ym. lyhyessä ajassa. Tänään pysyimme terveellisemmillä linjoilla, mutta ihan dieettini mukainen tulos ei ollut.
Päivän ruokani siis:
aamupuuro + raejuusto + mehukeitto
proteiinijuoma salitreenin jälkeen
savulohisalaatti
Valion marjarahka (tämä oli huono, ne valmiiksi maustetut sisältävätkin yllättävän paljon kaloreita!)
mansikoita
BlåBandin Napolinpataa + raejuustoa
Ei siis ihan mielettömän huono, mutta ei ihan kuten Strömsössä... Saa nähdä, miten tämä näkyy Perjantaipuntarissa!
3. Mukavin päivän haasteista, eli Perhosen positiivisuushaaste! Neljä positiivista asiaa oman ulkonäköni suhteen:
huulet - minulla on paksut, täyteläiset huulet
jalat - omenalihavuudessa on se hyvä puoli, että kintut näyttävät kuitenkin ihan kohtuullisen kivoilta
ripset - pitkät ja paksut ihan luonnostaan
hymykuopat - mieheni oli kuulemma ihastunut niihin aivan ensimmäisenä
Päivän saldo:
Ruoka: ei kuten Strömsössä
Liikunta: 1h kuntosalitreeni trainerin kanssa
1. Sain lisää uusia haasteita traineriltani. Vatsalihasliikkeisiin lisää haastetta ja lisäksi tutustuin kahvakuulaan, joka tuntui haastavan ihanalta! Ja riivatun tehokkaalta. Luulen, että syvennän ystävyyttäni jatkossakin tuon kahdeksankiloisen mötikän kanssa.
2. Ruokailu on haastavaa, kun on kylässä ystävällä koko päivän. Ystäväkin on elämäntapamuutoslinjoilla, joten siinä mielessä ok. Aiemmin me kaksi olemme olleet kunnon herkkupersekaksikko, joka tuhoaa mielettömän määrän suklaata, pizzaa ym. lyhyessä ajassa. Tänään pysyimme terveellisemmillä linjoilla, mutta ihan dieettini mukainen tulos ei ollut.
Päivän ruokani siis:
aamupuuro + raejuusto + mehukeitto
proteiinijuoma salitreenin jälkeen
savulohisalaatti
Valion marjarahka (tämä oli huono, ne valmiiksi maustetut sisältävätkin yllättävän paljon kaloreita!)
mansikoita
BlåBandin Napolinpataa + raejuustoa
Ei siis ihan mielettömän huono, mutta ei ihan kuten Strömsössä... Saa nähdä, miten tämä näkyy Perjantaipuntarissa!
3. Mukavin päivän haasteista, eli Perhosen positiivisuushaaste! Neljä positiivista asiaa oman ulkonäköni suhteen:
huulet - minulla on paksut, täyteläiset huulet
jalat - omenalihavuudessa on se hyvä puoli, että kintut näyttävät kuitenkin ihan kohtuullisen kivoilta
ripset - pitkät ja paksut ihan luonnostaan
hymykuopat - mieheni oli kuulemma ihastunut niihin aivan ensimmäisenä
Päivän saldo:
Ruoka: ei kuten Strömsössä
Liikunta: 1h kuntosalitreeni trainerin kanssa
Touhutorstai
Tänään on pitänyt kiirusta. Lapsi on mennyt kevään aikana salakavalasti venähtämään pituutta, että piti vähän uusia vaatekaappia. Lisäksi oli muutakin ohjelmaa, joten tämä päivä oli melkoista viipotusta.
Hyvänä puolena oli se, että sain pidettyä yhä mielitekoni kurissa. Helsingissä oli ihanan aurinkoista ja olisi niin tehnyt mieli ostaa irtojäätelöä! En noin muuten ole juuri lainkaan jäätelöfriikki, mutta kesäisin irtojätski on parasta.
Huonona puolena se, että välipala jäi tänään välistä kokonaan. Ei vaan muka ehtinyt tai muistanut.
Olen hiukan hämmentyneenä seuraillut omaa itsekuriani. Se on pitänyt aika hyvin, vaikka tiukkoja paikkoja onkin ollut. Sisälläni asuva pessimisti tietysti odottaa suu virneessä, että koska ja millaisella rytinällä se repsahdus tulee...
Laihdutushistoriaani on kuulunut kaikenlaista. Paastoajaa minusta ei koskaan ole tullut, mutta niin nutraukset, painonvartijat, kaalisoppadieetit, Tolosen pillerit ja ties mitkä on tullut kokeiltua. Oksentaminen kuului teini-iän laihdutusvaiheeseen, mutta sen sain katkaistua ennen kuin homma ihan karkasi käsistä.
Useimmiten homma on mennyt niin, että mitä älyttömämpi dieetti, sen mahtavampi ahmimiskohtaus on iskenyt. Nythän dieettini ei suinkaan ole mikään älytön, joten osaisikohan sitä repsahtaa hillitysti?
Kun syö hyvin ja tasapainoisesti, niin ei varmaan ole edes tarvetta ahmia. Ei nyt ainakaan tunnu siltä. Minulla on tarpeeksi työtä saada tämä ruokamäärä alas, niin miten ihmeessä tähän päälle voisin vetää vaikkapa pussillisen sipsejä, levyn suklaata, 300g irtokarkkeja ja 1,5 litraa limua unohtamatta berliininmunkkia? Tämä on ollut vakioahmimissettini yhdellä kertaa.
Joten kokemuksella minulle ei sovi ns. kitudieetit, koska se päättyy aina ahmimiseen. Ja mitä tunnen muita laihduttajia (siis oikeassa elämässä, en tarkoita blogisteja), niin se on melko yleistä. Mitä vähemmän kaloreita, sen isompi repsahdus.
Päivän saldo:
Ruoka: ei täysin ok, välipala jäi kokonaan välistä
Liikunta: ei liikuntaa, ellei kolmen tunnin kaupungilla shoppailua lasketa (hikoilin!)
Hyvänä puolena oli se, että sain pidettyä yhä mielitekoni kurissa. Helsingissä oli ihanan aurinkoista ja olisi niin tehnyt mieli ostaa irtojäätelöä! En noin muuten ole juuri lainkaan jäätelöfriikki, mutta kesäisin irtojätski on parasta.
Huonona puolena se, että välipala jäi tänään välistä kokonaan. Ei vaan muka ehtinyt tai muistanut.
Olen hiukan hämmentyneenä seuraillut omaa itsekuriani. Se on pitänyt aika hyvin, vaikka tiukkoja paikkoja onkin ollut. Sisälläni asuva pessimisti tietysti odottaa suu virneessä, että koska ja millaisella rytinällä se repsahdus tulee...
Laihdutushistoriaani on kuulunut kaikenlaista. Paastoajaa minusta ei koskaan ole tullut, mutta niin nutraukset, painonvartijat, kaalisoppadieetit, Tolosen pillerit ja ties mitkä on tullut kokeiltua. Oksentaminen kuului teini-iän laihdutusvaiheeseen, mutta sen sain katkaistua ennen kuin homma ihan karkasi käsistä.
Useimmiten homma on mennyt niin, että mitä älyttömämpi dieetti, sen mahtavampi ahmimiskohtaus on iskenyt. Nythän dieettini ei suinkaan ole mikään älytön, joten osaisikohan sitä repsahtaa hillitysti?
Kun syö hyvin ja tasapainoisesti, niin ei varmaan ole edes tarvetta ahmia. Ei nyt ainakaan tunnu siltä. Minulla on tarpeeksi työtä saada tämä ruokamäärä alas, niin miten ihmeessä tähän päälle voisin vetää vaikkapa pussillisen sipsejä, levyn suklaata, 300g irtokarkkeja ja 1,5 litraa limua unohtamatta berliininmunkkia? Tämä on ollut vakioahmimissettini yhdellä kertaa.
Joten kokemuksella minulle ei sovi ns. kitudieetit, koska se päättyy aina ahmimiseen. Ja mitä tunnen muita laihduttajia (siis oikeassa elämässä, en tarkoita blogisteja), niin se on melko yleistä. Mitä vähemmän kaloreita, sen isompi repsahdus.
Päivän saldo:
Ruoka: ei täysin ok, välipala jäi kokonaan välistä
Liikunta: ei liikuntaa, ellei kolmen tunnin kaupungilla shoppailua lasketa (hikoilin!)
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Kehuja ja fysioterapiaa
Tänään on oikein hyvä olo, vaikka aamu lähtikin vähän hitaasti käyntiin. Nukuin taas pitkään ja niinpä lounas jäi välistä ja korvasin sen myöhäisellä aamiaisella. Muuten syömiset ovat sujuneet kuten pitääkin.
Käyn SATS:lla sekä fysioterapiassa polvivammani vuoksi, että noin muuten liikkumassa. Törmäsin traineriini, joka huomasi heti, että ainakin nesteitä on lähtenyt ja kuuria noudatettu. Yes! Tiesinhän sen itsekin (tuntuu olossakin), mutta on se vaan mukava kuulla se ulkopuoliseltakin. Huomenna meillä on P:n kanssa varsinainen oma tapaaminen, jossa taas tarkistetaan ohjelmaani.
Fyssari pisti koville. Noin jumpan kannalta siis. Huomenna voipi olla jalat himpun verran kipeät, mutta on se tyydyttävääkin. Kipu on kivaa ja tuska taivaallista, sanoo sananlasku!
Ruokapuolellekin iloista vaihtelua. Voin korvata rahkan rasvattomalla luonnonjogurtilla. Tänään siis sitä iltapalaksi kera marjojen + leseiden. Naminami!
Päivän saldo:
Ruoka: lounas jäi välistä, muuten ok
Liikunta: fysioterapia 1h 15min
Käyn SATS:lla sekä fysioterapiassa polvivammani vuoksi, että noin muuten liikkumassa. Törmäsin traineriini, joka huomasi heti, että ainakin nesteitä on lähtenyt ja kuuria noudatettu. Yes! Tiesinhän sen itsekin (tuntuu olossakin), mutta on se vaan mukava kuulla se ulkopuoliseltakin. Huomenna meillä on P:n kanssa varsinainen oma tapaaminen, jossa taas tarkistetaan ohjelmaani.
Fyssari pisti koville. Noin jumpan kannalta siis. Huomenna voipi olla jalat himpun verran kipeät, mutta on se tyydyttävääkin. Kipu on kivaa ja tuska taivaallista, sanoo sananlasku!
Ruokapuolellekin iloista vaihtelua. Voin korvata rahkan rasvattomalla luonnonjogurtilla. Tänään siis sitä iltapalaksi kera marjojen + leseiden. Naminami!
Päivän saldo:
Ruoka: lounas jäi välistä, muuten ok
Liikunta: fysioterapia 1h 15min
tiistai 17. toukokuuta 2011
Lepotiistai
Tänään olen vain huilinut ja tehnyt tietokoneella muita hommia. Syöminen ei taaskaan ihan putkeen, sillä pitkien aamu-unien ansiosta aamiainen jäi väliin. Muita lipsumisia ei ruoan suhteen ole ollut.
Mietin tänään sitä, miksen ole laihtunut aiemmin? Olen koko aikuisikäni ollut ylipainoinen ja tiennyt sen varsin hyvin. Teknisesti ottaen olen tiennyt miten pitäisi laihduttaa ja tiennyt senkin, että esim. oksentaminen on aivan väärä tapa ratkaista ongelmaa.
Minulla ei ole mitään sairautta, joka aiheuttaisi ylipainoa. Ei myöskään masennusta tms., joka olisi vaikuttanut toimintakykyyni siltä osin.
Olen kärsimätön. Voi luoja, että olen hätäinen! Kaikki pitäisi saada nyt heti justiinsa tällä minuutilla. Tämä pätee moneen muuhunkin asiaan elämässäni, mutta erityisen huonosti se sopii laihduttamiseen.
Laihduttaminen on pitkäjänteisyyttä vaativaa hommaa. Läskit eivät tulleet nopeasti, ei ne myöskään lähde nopeasti. Tämä on nyt se suurin haasteeni. Minun pitää tulla sinuiksi sen kanssa, ettei tämä homma käy kädenkäänteessä. Ei ole helppoa.
Päivän saldo:
Ruoka: aamiainen jäi välistä, muuten ok
Liikunta: lepopäivä
Mietin tänään sitä, miksen ole laihtunut aiemmin? Olen koko aikuisikäni ollut ylipainoinen ja tiennyt sen varsin hyvin. Teknisesti ottaen olen tiennyt miten pitäisi laihduttaa ja tiennyt senkin, että esim. oksentaminen on aivan väärä tapa ratkaista ongelmaa.
Minulla ei ole mitään sairautta, joka aiheuttaisi ylipainoa. Ei myöskään masennusta tms., joka olisi vaikuttanut toimintakykyyni siltä osin.
Olen kärsimätön. Voi luoja, että olen hätäinen! Kaikki pitäisi saada nyt heti justiinsa tällä minuutilla. Tämä pätee moneen muuhunkin asiaan elämässäni, mutta erityisen huonosti se sopii laihduttamiseen.
Laihduttaminen on pitkäjänteisyyttä vaativaa hommaa. Läskit eivät tulleet nopeasti, ei ne myöskään lähde nopeasti. Tämä on nyt se suurin haasteeni. Minun pitää tulla sinuiksi sen kanssa, ettei tämä homma käy kädenkäänteessä. Ei ole helppoa.
Päivän saldo:
Ruoka: aamiainen jäi välistä, muuten ok
Liikunta: lepopäivä
maanantai 16. toukokuuta 2011
Rairai! - ja kyllästymistä
Ihanaa, Leijonat, ihanaa! Vieläkin on hymy korvissa ja aamusta saakka oli hyvä draivi päällä. Liikuntasuunnitelmat vähän muuttuivat. Minun piti mennä tänään aamusta core-jumppaan, mutta eilisiltainen valvominen vei veronsa. Menin sitten hiukan myöhemmin kuitenkin salille ja tein tavallisen salitreenini. Ja oikein hyvällä meiningillä! Eihän minun sopinut olla Leijonia huonompi.
Ruokapuoli on alkanut huolettaa hiukan. Alan olla GFG:ta kurkkuani myöten täynnä. Tai oikeastaan lähinnä sitä iltapalaa ja hiukan aamupalaakin. Lounas ja päivällinen ovat sen verran vapaasti määritelty, että niihin saa vaihtelua kivasti, joten ne eivät ole tuottaneet pulmia.
Luultavasti en vähään aikaan halua edes kuulla sanaa maitorahka. Koitan nyt kuitenkin sinnitellä vielä jonkin aikaa. Tänään tosin tein iltapalan kohdalla sellaisen ratkaisun, että puolitin annoksen. 250g maitorahkaa on kuulkaa hillitön määrä ja ainakin näin äkkiseltään puolikaskin siitä riitti. Etenkin kun höysteenä on kuitenkin mehukeittoa ja leseitä.
Päivän saldo:
Ruoka: ok, vaikka kyllästymistä ilmassa
Liikunta: 1h 30min saliohjelma
Luultavasti en vähään aikaan halua edes kuulla sanaa maitorahka. Koitan nyt kuitenkin sinnitellä vielä jonkin aikaa. Tänään tosin tein iltapalan kohdalla sellaisen ratkaisun, että puolitin annoksen. 250g maitorahkaa on kuulkaa hillitön määrä ja ainakin näin äkkiseltään puolikaskin siitä riitti. Etenkin kun höysteenä on kuitenkin mehukeittoa ja leseitä.
Päivän saldo:
Ruoka: ok, vaikka kyllästymistä ilmassa
Liikunta: 1h 30min saliohjelma
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Purraan hammasta ja tyynynkulmaa
Sain sitten tsemppausviestin. Tekisi mieli ottaa kotona kisakatsomossa muutama olut tai siideri (viinihän olisi kaloreiden kannalta paras, mutta Alkot ovat kiinni ja ei viiniä VOI juoda lätkäjuomana). Mutta trainerini torppasi ajatuksen alkuunsa. Se vain ei ole sen arvoista, kun miettii tavoitteitani ja mitä jo nyt olen saanut aikaan.
Ei se tosiaan ole sen arvoista. Enkö muka ihan oikeasti voi katsoa kiekkoa ilman muutamaa siideriä? Kyllä voin. Siiderini eivät taatusti vaikuta pelitulokseen. Jos annan nyt periksi, niin annan helpommin periksi muutenkin. Siispä puren vain hammasta ja vähän tyynynkulmaakin.
Pakko vielä kehaista Kupariperhosen hienoa postausta painonhallinnasta. Tämä kannattaa lukea ihan ajan kanssa ja vaikka moneen otteeseen. Siellä puhuu kokemuksen syvä rintaääni.
Päivän saldo:
Ruoka: ok, ei lipsumisia
Liikunta: annoin itselleni tänään lepopäivän
lauantai 14. toukokuuta 2011
Lusmulauantai
Tänään on koko päivän ollut jotenkin harvinaisen tympeä fiilis, vaikka takana onkin hyvä viikko.
Mies ärsyttää, lapsi ärsyttää, minä itse ärsytän itseäni...
Liekö tästä olosta kummunnut sitten tämän päivän pikkurepsahduskin. Välipala jäi tänään välistä. Miten tämä rytmin noudattaminen muka voi olla näin vaikeaa? Syökö ihmiset ihan oikeasti normaalisti viisi kertaa päivässä?
Välipalan missaamisen lisäksi söin lapselta hiukan karkkia (luvan kanssa toki, ihan niin alhainen en sentään ole, että varastan lapsen karkit) ja muutaman salmiakkikarkin. Oiskohan tuossa yhteensä ollut 20g? Eli määrä ei sinänsä päätä huimaa, mutta harmittaa että piti sekin vähä pupeltaa. Lisäksi söin yhden kaurakeksin.
Kaiken lisäksi olo on yhä tympiintynyt, joten repsahtaminen ei edes auttanut asiaa.
Liikuntasaralla sentään jotakin positiivista. Kävin pitkästä aikaa lenkillä. Siis muuallakin kuin kuntosalin juoksumatolla. Juosta en voi polvivammani takia, mutta reipas kävely sai kyllä kivasti hien pintaan. Google Mapsin mukaan reittini oli 7 kilometriä pitkä. Aikaa siihen kului 1,5h.
Kävely on siitä kivaa, että kävellessä voi ajatusten antaa lentää paremmin. Pyöräillessä on syytä tarkkailla liikennettä vähän aktiivisemmin kun vauhtiakin on enemmän, mutta kävellessä on rennompaa siinä mielessä.
Päivän saldo:
Ruoka: lievä repsahdus, muuten ok
Liikunta: 1,5h reipasta kävelyä, matka 7km
Mies ärsyttää, lapsi ärsyttää, minä itse ärsytän itseäni...
Liekö tästä olosta kummunnut sitten tämän päivän pikkurepsahduskin. Välipala jäi tänään välistä. Miten tämä rytmin noudattaminen muka voi olla näin vaikeaa? Syökö ihmiset ihan oikeasti normaalisti viisi kertaa päivässä?
Välipalan missaamisen lisäksi söin lapselta hiukan karkkia (luvan kanssa toki, ihan niin alhainen en sentään ole, että varastan lapsen karkit) ja muutaman salmiakkikarkin. Oiskohan tuossa yhteensä ollut 20g? Eli määrä ei sinänsä päätä huimaa, mutta harmittaa että piti sekin vähä pupeltaa. Lisäksi söin yhden kaurakeksin.
Kaiken lisäksi olo on yhä tympiintynyt, joten repsahtaminen ei edes auttanut asiaa.
Liikuntasaralla sentään jotakin positiivista. Kävin pitkästä aikaa lenkillä. Siis muuallakin kuin kuntosalin juoksumatolla. Juosta en voi polvivammani takia, mutta reipas kävely sai kyllä kivasti hien pintaan. Google Mapsin mukaan reittini oli 7 kilometriä pitkä. Aikaa siihen kului 1,5h.
Kävely on siitä kivaa, että kävellessä voi ajatusten antaa lentää paremmin. Pyöräillessä on syytä tarkkailla liikennettä vähän aktiivisemmin kun vauhtiakin on enemmän, mutta kävellessä on rennompaa siinä mielessä.
Päivän saldo:
Ruoka: lievä repsahdus, muuten ok
Liikunta: 1,5h reipasta kävelyä, matka 7km
perjantai 13. toukokuuta 2011
Perjantai 13. päivä - ei huono!
Perjantai on sujunut Bloggerin jumituksesta ja taikauskosta huolimatta varsin hyvin. Ainoastaan syömäpuolella kävi moka; lounas jäi välistä. Päivän fiilis on ollutkin hiukan nälkäinen, mutta kurissa ja nuhteessa on pysytty.
Olin jopa niin kiltti, että hain miehelle olutta illan peliä varten. Maistuu olut minullekin, mutta mieliteot sen(kin) osalta pysyivät kurissa. Jos siideriä olisi ollut kaapissa, niin olisi ollut tiukempaa. Siiderit jäivät kuitenkin kaupan hyllylle (sen sijaan mukaan tarttui päivettävää voidetta + irtolehti).
Sen sijaan sunnuntai on tiukka paikka. Niin Leijonille kuin minullekin. En ole jääkiekkoihmisiä noin muuten, mutta MM-lätkä on vakava paikka. Etenkin kun viimeksi finaalissa oltiin kauan sitten vuonna 2007!
Anon ehkä hienoista repsahduslupaa... Jos lupaan pysyä kohtuudessa?
Päivän saldo:
Ruoka: muuten ok, mutta lounas jäi väliin
Liikunta: salitreeni 1h 20min erittäin hyvällä fiiliksellä
Olin jopa niin kiltti, että hain miehelle olutta illan peliä varten. Maistuu olut minullekin, mutta mieliteot sen(kin) osalta pysyivät kurissa. Jos siideriä olisi ollut kaapissa, niin olisi ollut tiukempaa. Siiderit jäivät kuitenkin kaupan hyllylle (sen sijaan mukaan tarttui päivettävää voidetta + irtolehti).
Sen sijaan sunnuntai on tiukka paikka. Niin Leijonille kuin minullekin. En ole jääkiekkoihmisiä noin muuten, mutta MM-lätkä on vakava paikka. Etenkin kun viimeksi finaalissa oltiin kauan sitten vuonna 2007!
Anon ehkä hienoista repsahduslupaa... Jos lupaan pysyä kohtuudessa?
Päivän saldo:
Ruoka: muuten ok, mutta lounas jäi väliin
Liikunta: salitreeni 1h 20min erittäin hyvällä fiiliksellä
Perjantaipuntari
Perjantai 13. päivä tiesi Bloggerille huonoa. Eilinen postaus on kadonnut, mutta niiden pitäisi palautua kyllä hiljalleen.
Aloitin uudella raivolla painohaasteeni kanssa viime perjantaina, blogin perustin hiukan myöhemmin. Jatkossa siis perjantaipuntarissa aina viikon aikana tapahtunut muutos.
Tulos:
Lähtöpaino: 93kg
Paino tänä aamuna: 92,1kg
Pudotus viikossa: -900g
Vyötärönympärys:
Lähtömitta: 109cm
Mitta tänä aamuna: 107cm
Viikossa: -2cm
Olen enemmän kuin tyytyväinen! Siitäkin huolimatta, että kuluneella viikolla oli myös menkat, jotka sinänsä saattavat hiukan vääristää tuloksia.
Viikon motivaatiokuva naisesta, jonka vartalosta pidän:
Aloitin uudella raivolla painohaasteeni kanssa viime perjantaina, blogin perustin hiukan myöhemmin. Jatkossa siis perjantaipuntarissa aina viikon aikana tapahtunut muutos.
Tulos:
Lähtöpaino: 93kg
Paino tänä aamuna: 92,1kg
Pudotus viikossa: -900g
Vyötärönympärys:
Lähtömitta: 109cm
Mitta tänä aamuna: 107cm
Viikossa: -2cm
Olen enemmän kuin tyytyväinen! Siitäkin huolimatta, että kuluneella viikolla oli myös menkat, jotka sinänsä saattavat hiukan vääristää tuloksia.
Viikon motivaatiokuva naisesta, jonka vartalosta pidän:
 |
| Satu Tuomisto |
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Palkintopohdintaa
Laihduttaminen on iso urakka, joka vaatii pysyviä muutoksia. Sellainen ei synny hetkessä - eihän ne kilotkaan yhdessä yössä tulleet.
Olen tässä miettinyt itselleni palkintotaulukkoa. Kun saavutan tietyn painon, palkitsen itseni - olen sen ansainnut! Hyvää esimerkkiä antoi PeeKoo.
Lähtöpainoni on 93kg.
Palkintotaulukko voisi muodostua näin (pidätän oikeuden muutoksiin):
90kg: uudet kengät (ostan ehkä haikailemani koristossut)
85kg: pedikyyri ja jokin uusi hepene kesälomalle (toivottavasti saavutan tämän ennen heinäkuun puoltaväliä!)
80kg: uutta vaatetta syksyä varten
75kg: Levikset
70kg: pukeutumisneuvojalle aika + uutta vaatetta
65kg: tatuointi (tämän olen luvannut itselleni jo vuosia sitten, tosin tatuoinnissa ei tule lukemaan -35kg!)
Päivän saldo:
Ruokailu: ok, vaikka en olekaan varma, että onko Finduksen Itämainen kasvispannu kanalla ihan ok.
Liikunta: fysioterapia 45min
Miten mulla on aina ollut sellainen mielikuva, että fysioterapia on jotakin hidasta venyttelyä ja hierontaa? Ainakin omalla kohdalla erehdyin tosi pahasti. Tuo on ihan täysimittaista treenaamista!
Olen tässä miettinyt itselleni palkintotaulukkoa. Kun saavutan tietyn painon, palkitsen itseni - olen sen ansainnut! Hyvää esimerkkiä antoi PeeKoo.
Lähtöpainoni on 93kg.
Palkintotaulukko voisi muodostua näin (pidätän oikeuden muutoksiin):
90kg: uudet kengät (ostan ehkä haikailemani koristossut)
85kg: pedikyyri ja jokin uusi hepene kesälomalle (toivottavasti saavutan tämän ennen heinäkuun puoltaväliä!)
80kg: uutta vaatetta syksyä varten
75kg: Levikset
70kg: pukeutumisneuvojalle aika + uutta vaatetta
65kg: tatuointi (tämän olen luvannut itselleni jo vuosia sitten, tosin tatuoinnissa ei tule lukemaan -35kg!)
Päivän saldo:
Ruokailu: ok, vaikka en olekaan varma, että onko Finduksen Itämainen kasvispannu kanalla ihan ok.
Liikunta: fysioterapia 45min
Miten mulla on aina ollut sellainen mielikuva, että fysioterapia on jotakin hidasta venyttelyä ja hierontaa? Ainakin omalla kohdalla erehdyin tosi pahasti. Tuo on ihan täysimittaista treenaamista!
tiistai 10. toukokuuta 2011
Perheellinen laihduttaja
Tänään onkin ollut lämmin päivä! Syömiset ovat sujuneet melkein hyvin, mutta nyt kun alkaisi olla lämpimän ruoan aika, niin alkaa tökkiä... Ei vaan ole nälkä. En edes haluaisi syödä lämmintä ruokaa! Taidan vaan napostella porkkanaa ja ottaa tonnikalaa...
Lapseni on huomannut, että jotain on muuttunut. Syön hiukan eri ruokaa (grillimakkarat jäivät väliin enkä syönyt lettujakaan). Olen sitten kertonut, että minun pitää vähän tarkkailla syömisiäni, koska olen liian lihava. Ja että näin iso lihavuus ei ole terveellistä. Selitys meni hyvin läpi eikä lisäkysymyksiä tullut.
Haluan kuitenkin tarjota laihduttamiselle terveen mallin. Siksikin en vanhemmaksi tultuani ole harrastanut ns. pussidieettejä. (Toinen syy on itsekkäämpi; ne litkut on pahanmakuisia mielestäni.)
Silti toisinaan olisi niin kovin vapauttavaa olla vain yksin ja syödä mitä syö ilman selittelyjä. Kun joskus näitä täytyy selittää miehellekin, joka on tehnyt sen kuuluisan diilin jäniksen kanssa kasvistensyönnin suhteen.
Tänään onkin vähän tiukka paikka. Olen harvoin yksin kotona (tai kaksin lapsen kanssa) ja silloin nautin olostani täysin rinnoin. Mies on tämän illan poissa omissa menoissaan ja vastaavissa tilanteissa usein nautin salaa herkuttelemalla kun lapsikin on nukkumassa. Jollain tapaa häpeän herkuttelusyömistäni, kun se on parhaimmillaan yksin tehtynä.
Nyt ei vastaava tule kysymykseen. Herkuttelen korkeintaan kupposella ruusunmarjateetä. Mutta koville se ottaa. Houkutus oli niin suuri kipaista hakemassa karkkipussi... Tekosyitä olisi taas tarjolla paljon. Voi huokaus!
Päivän saldo:
Liikunta: reipasta kävelyä 30min
Ruokailu: ihan ok, ei lämmintä ruokaa
Lapseni on huomannut, että jotain on muuttunut. Syön hiukan eri ruokaa (grillimakkarat jäivät väliin enkä syönyt lettujakaan). Olen sitten kertonut, että minun pitää vähän tarkkailla syömisiäni, koska olen liian lihava. Ja että näin iso lihavuus ei ole terveellistä. Selitys meni hyvin läpi eikä lisäkysymyksiä tullut.
Haluan kuitenkin tarjota laihduttamiselle terveen mallin. Siksikin en vanhemmaksi tultuani ole harrastanut ns. pussidieettejä. (Toinen syy on itsekkäämpi; ne litkut on pahanmakuisia mielestäni.)
Silti toisinaan olisi niin kovin vapauttavaa olla vain yksin ja syödä mitä syö ilman selittelyjä. Kun joskus näitä täytyy selittää miehellekin, joka on tehnyt sen kuuluisan diilin jäniksen kanssa kasvistensyönnin suhteen.
Tänään onkin vähän tiukka paikka. Olen harvoin yksin kotona (tai kaksin lapsen kanssa) ja silloin nautin olostani täysin rinnoin. Mies on tämän illan poissa omissa menoissaan ja vastaavissa tilanteissa usein nautin salaa herkuttelemalla kun lapsikin on nukkumassa. Jollain tapaa häpeän herkuttelusyömistäni, kun se on parhaimmillaan yksin tehtynä.
Nyt ei vastaava tule kysymykseen. Herkuttelen korkeintaan kupposella ruusunmarjateetä. Mutta koville se ottaa. Houkutus oli niin suuri kipaista hakemassa karkkipussi... Tekosyitä olisi taas tarjolla paljon. Voi huokaus!
Päivän saldo:
Liikunta: reipasta kävelyä 30min
Ruokailu: ihan ok, ei lämmintä ruokaa
maanantai 9. toukokuuta 2011
Hyvän mielen maanantai
Tämä päivä on sujunut ihan mukavasti. Aamulla sain aikaseksi lähteä salille ja ruokailutkin ovat sujuneet ok.
Salilla olin myös venyttelytunnilla pitkästä aikaa ja kyllä se vaan tekee hyvää, kun ohjatusti venyttelee. Olo on sen jälkeen kuin olisi notkea ja hoikka kuin pajunvitsa, vaikka olen yhtä taipuisa kuin rautakanki ja paksuuskin on ihan jotain muuta kuin pajunvitsalla.
Tänään huomasin ensimmäistä kertaa sen, että alkaa tulla nälkä, jos ateriavälit vähänkään venyvät. Aamupalani on kyllä täyttävä, mutta samalla myös hankalin. En ole oikein koskaan ollut aamupalaihminen. Yleensä herään niin, että aikaa jää vain kahteen kupilliseen kahvia (kahvin kanssa en voi syödä mitään) ja kevyeen meikkaukseen ennen lähtöä.
Nyt mehukeitolla maustettuun puuroon olen kivasti sopeutunut, mutta raejuusto aiheuttaa irvistyksiä. Pidän kyllä raejuustosta esim. aterian ohessa, mutta 100g sitä aamutuimaan on vähän liikaa.
Lounaan kohdalla tein tänään oivalluksen. 200g kasviksia. Haa! Ei niiden tarvitsekaan olla lämpimiä kasviksia. Lounas tulee jotenkin niin pian aamiaisen jälkeen (ja sitten on välipalakin!), että lämmin ateria tuntuu liiankin täyttävältä.
Niinpä tänään tein tällaisen:
Otetaan vastaan kivoja vinkkejä eri variaatioihin GFG-ruokavalion kanssa!
Päivän saldo siis:
Liikunta: 25min crosstraining, 30min core-jumppa, 30min venyttely
Ruoka: suunnitelman mukaan, ei lipsumisia
Iltapalaan olen tyytyväinen, vaikka se näyttääkin vähän vähemmän esteettiseltä...
Salilla olin myös venyttelytunnilla pitkästä aikaa ja kyllä se vaan tekee hyvää, kun ohjatusti venyttelee. Olo on sen jälkeen kuin olisi notkea ja hoikka kuin pajunvitsa, vaikka olen yhtä taipuisa kuin rautakanki ja paksuuskin on ihan jotain muuta kuin pajunvitsalla.
Tänään huomasin ensimmäistä kertaa sen, että alkaa tulla nälkä, jos ateriavälit vähänkään venyvät. Aamupalani on kyllä täyttävä, mutta samalla myös hankalin. En ole oikein koskaan ollut aamupalaihminen. Yleensä herään niin, että aikaa jää vain kahteen kupilliseen kahvia (kahvin kanssa en voi syödä mitään) ja kevyeen meikkaukseen ennen lähtöä.
Nyt mehukeitolla maustettuun puuroon olen kivasti sopeutunut, mutta raejuusto aiheuttaa irvistyksiä. Pidän kyllä raejuustosta esim. aterian ohessa, mutta 100g sitä aamutuimaan on vähän liikaa.
 |
| Aamiainen; kaurapuuro, mehukeitto ja raejuusto |
Niinpä tänään tein tällaisen:
 | |
| Naudanlihapihvi, tomaattia ja kurkkua (maustettuna Santa Marian limepepper -sekoituksella), raejuustoa |
Päivän saldo siis:
Liikunta: 25min crosstraining, 30min core-jumppa, 30min venyttely
Ruoka: suunnitelman mukaan, ei lipsumisia
Iltapalaan olen tyytyväinen, vaikka se näyttääkin vähän vähemmän esteettiseltä...
 |
| maitorahka, mehukeitto, vehnälese |
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Äitienpäivä
Ei tätä juhlaa meillä juuri vietetä, mutta sen verran tein kumminkin, että kieltäydyin lähtemästä anoppilaan kahville (eikä sitten sinne mennyt kukaan). Anoppini on aivan ihana ihminen, mutta en olisi tohtinut loukata häntä ja olla ottamatta kahvipöydästä mitään. Onneksi kieltäytymisestä ei seurannut mitään draamaa.
Piipahdimme ystäväni luona, joka taas tietää missä mennään eikä ollut millänsäkään kun tyydyin pelkkään kahviin.
Viikonloput aiheuttavat hiukan päänvaivaa ruokailun rytmityksen kanssa. Olen tottunut syömään kaksi tai kolme kertaa päivässä. Liian harvoin, tiedän. Nyt kun pitäisi syödä viisi kertaa, niin olen ihan hukassa!
Arkena homma sujunee hyvin. Aamiainen joskus klo 8-9, lounas klo 11-12, välipala klo 14-15, päivällinen klo 16-18 ja iltapala klo 20-21. Nämä siis eivät ole ruokaluhetken kestoja!
Mutta jos viikonloppuna herään klo 10, niin rytmi on ihan hukassa. Etenkin kun muu perhe ei myöskään osaa oikein sopeutua näin moneen syömiseen. Pitäisikö minun siis viikonloppunakin laittaa kello herättämään? Tuntuu kamalalta.
Tänään siis lounas jäi välistä.
Hammasta tuli purtua muutenkin. Lapselle oli aikaa sitten luvattu, että tänään grillataan makkaraa ja paistetaan lettuja. Pidän kovasti grillimakkarasta, mutta ei se niin ottanut päähän (söin naudan ulkofilepihviä, hah!). Vaan letut. Meillä on viimeksi paistettu lettuja joskus aikaisin viime syksynä. Argh!
Pidin pintani. En syönyt lettuja.
P.S. Mitä tehdä omega-kapseleiden aiheuttamille kalanmaksaöljyn makuisille röyhtäyksille? Nami...
Piipahdimme ystäväni luona, joka taas tietää missä mennään eikä ollut millänsäkään kun tyydyin pelkkään kahviin.
Viikonloput aiheuttavat hiukan päänvaivaa ruokailun rytmityksen kanssa. Olen tottunut syömään kaksi tai kolme kertaa päivässä. Liian harvoin, tiedän. Nyt kun pitäisi syödä viisi kertaa, niin olen ihan hukassa!
Arkena homma sujunee hyvin. Aamiainen joskus klo 8-9, lounas klo 11-12, välipala klo 14-15, päivällinen klo 16-18 ja iltapala klo 20-21. Nämä siis eivät ole ruokaluhetken kestoja!
Mutta jos viikonloppuna herään klo 10, niin rytmi on ihan hukassa. Etenkin kun muu perhe ei myöskään osaa oikein sopeutua näin moneen syömiseen. Pitäisikö minun siis viikonloppunakin laittaa kello herättämään? Tuntuu kamalalta.
Tänään siis lounas jäi välistä.
Hammasta tuli purtua muutenkin. Lapselle oli aikaa sitten luvattu, että tänään grillataan makkaraa ja paistetaan lettuja. Pidän kovasti grillimakkarasta, mutta ei se niin ottanut päähän (söin naudan ulkofilepihviä, hah!). Vaan letut. Meillä on viimeksi paistettu lettuja joskus aikaisin viime syksynä. Argh!
Pidin pintani. En syönyt lettuja.
P.S. Mitä tehdä omega-kapseleiden aiheuttamille kalanmaksaöljyn makuisille röyhtäyksille? Nami...
Alku
Tässä on nyt lähtötilanne.
Viehättävää, eikö?
Pituus 160cm
Paino 93kg
Vyötärö (navan kohdalta): 109cm
Metodit
Ruokavalioksi minulle määrättiin ns. Go Fat Go -dieetti (tai miksikä sitä nyt voi sanoa). Olen noudattanut sitä nyt perjantaista saakka.
Ruokavalioni on siis seuraavat neljä viikkoa:
Aamiainen:
45 g kaurahiutaleita
100 g raejuustoa (rasvaton)
1,5 dl sokeroimaton mehukeitto
omega + vitamiinilisä
Lounas:
100g kana / 100g naudanliha / 100g kala
1 kpl kananmunanvalkuainen / 25g raejuustoa
200g vihanneksia
5g oliiviöljy
Välipala:
250g maitorahka
100g marjoja
TAI
1 annos Dietmix (Fast)/Hera80 (Fast) juomaa
Päivällinen:
100g kana / 100g naudanliha / 100g kala
40g riisi / 40g pasta / 170g peruna (riisi, pasta n. 1dl kypsänä)
200g vihanneksia
5g oliiviöljy
Iltapala:
250g maitorahka / 150g raejuusto
1 dl sokeroimaton mehukeitto
10g vehnäleseitä
Koko päivän aikana juotava 2-3 litraa vettä. Kahvi on ok, mutta on juotava lisäksi kahvia vastaava määrä vettä (kahvin diureettiuden vuoksi).
Ei alkoholia. Ei herkkuja. Ei ulkona syömistä. Terassille voi mennä - juomaan vissyä.
Tähän päälle salilla käymistä vähintään 3 kertaa viikossa. Paljon aerobista liikuntaa.
Minulla on saliohjaajani kanssa tapaaminen 19. päivä. Siihen mennessä on painon oltava laskusuunnassa, samoin rasvaprosentin. Muuten sopimusta ei synny, sillä hän ei halua asiakkaakseen ihmistä, joka ei ole motivoitunut.
Ja nyt on näytön paikka. En halua päästää häntä käsistäni. Vaikka nyt olette ehkä saaneetkin tylyn kuvan hänestä, niin hän on se ihminen, jota juuri nyt tarvitsen.
Viehättävää, eikö?
Pituus 160cm
Paino 93kg
Vyötärö (navan kohdalta): 109cm
Metodit
Ruokavalioksi minulle määrättiin ns. Go Fat Go -dieetti (tai miksikä sitä nyt voi sanoa). Olen noudattanut sitä nyt perjantaista saakka.
Ruokavalioni on siis seuraavat neljä viikkoa:
Aamiainen:
45 g kaurahiutaleita
100 g raejuustoa (rasvaton)
1,5 dl sokeroimaton mehukeitto
omega + vitamiinilisä
Lounas:
100g kana / 100g naudanliha / 100g kala
1 kpl kananmunanvalkuainen / 25g raejuustoa
200g vihanneksia
5g oliiviöljy
Välipala:
250g maitorahka
100g marjoja
TAI
1 annos Dietmix (Fast)/Hera80 (Fast) juomaa
Päivällinen:
100g kana / 100g naudanliha / 100g kala
40g riisi / 40g pasta / 170g peruna (riisi, pasta n. 1dl kypsänä)
200g vihanneksia
5g oliiviöljy
Iltapala:
250g maitorahka / 150g raejuusto
1 dl sokeroimaton mehukeitto
10g vehnäleseitä
Koko päivän aikana juotava 2-3 litraa vettä. Kahvi on ok, mutta on juotava lisäksi kahvia vastaava määrä vettä (kahvin diureettiuden vuoksi).
Ei alkoholia. Ei herkkuja. Ei ulkona syömistä. Terassille voi mennä - juomaan vissyä.
Tähän päälle salilla käymistä vähintään 3 kertaa viikossa. Paljon aerobista liikuntaa.
Minulla on saliohjaajani kanssa tapaaminen 19. päivä. Siihen mennessä on painon oltava laskusuunnassa, samoin rasvaprosentin. Muuten sopimusta ei synny, sillä hän ei halua asiakkaakseen ihmistä, joka ei ole motivoitunut.
Ja nyt on näytön paikka. En halua päästää häntä käsistäni. Vaikka nyt olette ehkä saaneetkin tylyn kuvan hänestä, niin hän on se ihminen, jota juuri nyt tarvitsen.
Kuka? Mitä? Häh?
Taskuvenus on aikuisen naisen päiväkirjamainen blogi normaalin painon tavoittelusta normaalein keinoin. Olen 30-vuotias, naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Raskauskilojen syyttäminen ei liene ajankohtaista, koska lapsen ikä lasketaan vuosissa eikä kuukausissa.
Olen lapsesta saakka ollut pyöreää sorttia. Siitä on kiusattu niin koulussa kuin lähimmäistenkin taholta. Ollaan oltu ruoka-aikaan kotona? (Kuka ei olisi?) Ota lisää, kyllä Venus syö! (Niinpä.) Sä et varmaan oo lihava, sulla on vaan raskaat luut? (En minä mikään sirotar ole.) Kyllä sun pitäis laihduttaa, ymmärrätkö että olet lihava? (En ole huomannutkaan!)
Suhtautumiseni ruokaan ei kaiketi ole normaali. Jonkin asteista bulimiaa esiintyi teini-iässä. Ajattelen yhä ruokaa lähes jatkuvasti. Mitä söisin? Mitä voin syödä? Mitä uskallan syödä? Mitä minä taas söinkään? Ei olisi pitänyt syödä.
Rakastan ja vihaan syömistä. En laita ruokaa mielelläni, en myöskään leivo. (Todellinen malliäiti siis!)
Olen siis laihduttanut koko ikäni enemmän ja vähemmän. Terveesti ja epäterveesti. En koskaan onnistuneesti.
Hoikimmillani olin juuri ennen raskauttani. Painoin n. 70kg. 1-2 vuotta sitä ennen olin lihavimmillani, arviolta n. 120kg. Laihduin käytännössä epäterveellisillä elämäntavoilla, joihin kuului enemmän juomista kuin syömistä. Kun rahat meni alkoholiin, niin ei jäänyt ylimääräistä mässäiltävää.
Raskauden jälkeen paino on pyörinyt 85-98 kilon välillä. Tätä blogia aloittaessani painoni on 93 kiloa. Se on ehdottomasti liikaa 160cm:n pituiselle naiselle.
Viimeinen niitti tämän blogin aloittamiselle tuli saliohjaajaltani viime perjantaina. Hän on katsellut touhuani tammikuusta saakka. "Laihduttamistani."
Sain lopulta melkoisen palopuheen. Taitavan, terävän, rehellisen. Hän ei ollut ilkeä, inhottava tai veemäinen. Tämä ei voi jatkua näin. Painoni jumii, pyörii. En ole sitoutunut. Enkö ihan oikeasti halua pudottaa painoani?
En ole ikinä saanut sellaista puhetta. Olen saanut kyllä ilkeilyä. Olen saanut päänsilityksiäkin. Mutta uskoisin, että saliohjaajani sai minut nyt heräämään. On tehtävä töitä. Tulosta ei tule ilmaiseksi. Tekosyitä on riittänyt vaikka muille jakaa. Milloin on synttäriä, pääsiäistä ja vappua. Milloin mitäkin. Nyt sen on loputtava. Juhlia on normaalipainoisillakin.
Perustin blogin ensisijaisesti itselleni. Kirjaan tänne iloja ja suruja. Etenemistä ja takapakkia. Liikuntaa ja ruokia.
Toivon tästä olevan iloa muillekin. Kenties jopa kannustusta. Jos minä pystyn, niin taatusti pystyt sinäkin.
Tervetuloa!
Olen lapsesta saakka ollut pyöreää sorttia. Siitä on kiusattu niin koulussa kuin lähimmäistenkin taholta. Ollaan oltu ruoka-aikaan kotona? (Kuka ei olisi?) Ota lisää, kyllä Venus syö! (Niinpä.) Sä et varmaan oo lihava, sulla on vaan raskaat luut? (En minä mikään sirotar ole.) Kyllä sun pitäis laihduttaa, ymmärrätkö että olet lihava? (En ole huomannutkaan!)
Suhtautumiseni ruokaan ei kaiketi ole normaali. Jonkin asteista bulimiaa esiintyi teini-iässä. Ajattelen yhä ruokaa lähes jatkuvasti. Mitä söisin? Mitä voin syödä? Mitä uskallan syödä? Mitä minä taas söinkään? Ei olisi pitänyt syödä.
Rakastan ja vihaan syömistä. En laita ruokaa mielelläni, en myöskään leivo. (Todellinen malliäiti siis!)
Olen siis laihduttanut koko ikäni enemmän ja vähemmän. Terveesti ja epäterveesti. En koskaan onnistuneesti.
Hoikimmillani olin juuri ennen raskauttani. Painoin n. 70kg. 1-2 vuotta sitä ennen olin lihavimmillani, arviolta n. 120kg. Laihduin käytännössä epäterveellisillä elämäntavoilla, joihin kuului enemmän juomista kuin syömistä. Kun rahat meni alkoholiin, niin ei jäänyt ylimääräistä mässäiltävää.
Raskauden jälkeen paino on pyörinyt 85-98 kilon välillä. Tätä blogia aloittaessani painoni on 93 kiloa. Se on ehdottomasti liikaa 160cm:n pituiselle naiselle.
Viimeinen niitti tämän blogin aloittamiselle tuli saliohjaajaltani viime perjantaina. Hän on katsellut touhuani tammikuusta saakka. "Laihduttamistani."
Sain lopulta melkoisen palopuheen. Taitavan, terävän, rehellisen. Hän ei ollut ilkeä, inhottava tai veemäinen. Tämä ei voi jatkua näin. Painoni jumii, pyörii. En ole sitoutunut. Enkö ihan oikeasti halua pudottaa painoani?
En ole ikinä saanut sellaista puhetta. Olen saanut kyllä ilkeilyä. Olen saanut päänsilityksiäkin. Mutta uskoisin, että saliohjaajani sai minut nyt heräämään. On tehtävä töitä. Tulosta ei tule ilmaiseksi. Tekosyitä on riittänyt vaikka muille jakaa. Milloin on synttäriä, pääsiäistä ja vappua. Milloin mitäkin. Nyt sen on loputtava. Juhlia on normaalipainoisillakin.
Perustin blogin ensisijaisesti itselleni. Kirjaan tänne iloja ja suruja. Etenemistä ja takapakkia. Liikuntaa ja ruokia.
Toivon tästä olevan iloa muillekin. Kenties jopa kannustusta. Jos minä pystyn, niin taatusti pystyt sinäkin.
Tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)