Hyvänä puolena oli se, että sain pidettyä yhä mielitekoni kurissa. Helsingissä oli ihanan aurinkoista ja olisi niin tehnyt mieli ostaa irtojäätelöä! En noin muuten ole juuri lainkaan jäätelöfriikki, mutta kesäisin irtojätski on parasta.
Huonona puolena se, että välipala jäi tänään välistä kokonaan. Ei vaan muka ehtinyt tai muistanut.
Olen hiukan hämmentyneenä seuraillut omaa itsekuriani. Se on pitänyt aika hyvin, vaikka tiukkoja paikkoja onkin ollut. Sisälläni asuva pessimisti tietysti odottaa suu virneessä, että koska ja millaisella rytinällä se repsahdus tulee...
Laihdutushistoriaani on kuulunut kaikenlaista. Paastoajaa minusta ei koskaan ole tullut, mutta niin nutraukset, painonvartijat, kaalisoppadieetit, Tolosen pillerit ja ties mitkä on tullut kokeiltua. Oksentaminen kuului teini-iän laihdutusvaiheeseen, mutta sen sain katkaistua ennen kuin homma ihan karkasi käsistä.
Useimmiten homma on mennyt niin, että mitä älyttömämpi dieetti, sen mahtavampi ahmimiskohtaus on iskenyt. Nythän dieettini ei suinkaan ole mikään älytön, joten osaisikohan sitä repsahtaa hillitysti?
Kun syö hyvin ja tasapainoisesti, niin ei varmaan ole edes tarvetta ahmia. Ei nyt ainakaan tunnu siltä. Minulla on tarpeeksi työtä saada tämä ruokamäärä alas, niin miten ihmeessä tähän päälle voisin vetää vaikkapa pussillisen sipsejä, levyn suklaata, 300g irtokarkkeja ja 1,5 litraa limua unohtamatta berliininmunkkia? Tämä on ollut vakioahmimissettini yhdellä kertaa.
Joten kokemuksella minulle ei sovi ns. kitudieetit, koska se päättyy aina ahmimiseen. Ja mitä tunnen muita laihduttajia (siis oikeassa elämässä, en tarkoita blogisteja), niin se on melko yleistä. Mitä vähemmän kaloreita, sen isompi repsahdus.
Päivän saldo:
Ruoka: ei täysin ok, välipala jäi kokonaan välistä
Liikunta: ei liikuntaa, ellei kolmen tunnin kaupungilla shoppailua lasketa (hikoilin!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti