Miten?

Painoa on yritetty pudottaa aina enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi. Toisinaan keinot ovat olleet hyvinkin kyseenalaisia. Nuorena raha kului alkoholiin ja bailaamiseen, joten syöminen jäi vähemmälle. Sinänsä tehokasta, mutta ei missään tapauksessa suositeltavaa. Oksentaminen on tuttua teinivuosilta, en suosittele sitäkään.

Paastot eivät toimi eivätkä ns. kitudieetit. Ne aiheuttavat vain ahmimiskohtauksen, jonka aikana kupuun ahdettu ruokamäärä saisi raavaankin miehen pyörtymään järkytyksestä. Pieneen ihmiseen voi mahtua yllättävän paljon ruokaa!

Karppaaminen on myös tuttua ja sinänsä ihan tehokasta. En vain ole kaksinen ruoanlaittaja ja suorastaan inhoan kokkaamista, joten se kävi liian työlääksi kun muu perhe ei karpannut.

Kalorien laskeminen ahdistaa, vaikka sinänsä olenkin listausfriikki. Taustalla vaikuttanee se, että en osaa suhtautua ruokaan normaalisti. Mietin sitä nimittäin koko ajan. Mitä söisin, mitä söin, mitä en olisi saanut syödä, mitä saisin syödä... Ei hyvä.

Nyt homma on aloitettu ns. Go Fat Go -dieetillä. Se tuntuu pääasiassa mukavalta. On raamit, mutta ei liian tiukat.
Lisäksi minulla on tukena kuntosalijäsenyyden myötä personal trainer Päivi, joka auttaa myös ruokavalion kanssa. Pyrin käymään salilla 3-4 viikossa sisältäen viikottaisen fysioterapiakäynnin polvivammani vuoksi.

Suurimpana haasteenani onkin pitkäjänteisyys. Kärsimättömyys kuuluu paheisiini ja se on laihduttamisen kanssa aikas huono yhdistelmä. PT:n ja blogin myötä toivon saavani kärsivällisyyttä.

Liikkumisen ilon olen löytänyt vasta aikuisiällä. Olen yksi niistä tuhansista, jotka vihasivat, kärsivät ja kammosivat koululiikuntaa. En vieläkään tahdo käsittää, miten ihmeessä yksi aine voidaan pilata niin täysin? En pitänyt matikastakaan, mutta ei siitä tällaisia traumoja syntynyt.
Teen pääasiassa salitreeniä, mutta välillä käyn tunneillakin. Kunhan paino tippuu ja polveni vahvistuu, pääsen kaipaamilleni Body Pump -tunneille. Lisäksi pidän spinningistä. Tanssilliset tunnit, kuten zumba, eivät sovi. Minulla ei ole rytmitajua ja pääasiassa niillä tunneilla soitetaan niin kamalaa musiikkia metallistin makuun, että ei sitä kestä...

Tiedän, ettei liikunta ole kuin murto-osa laihtumisessa. Pääpaino on ruokavaliolla. Liikunta kuitenkin tuo sellaista henkistä iloa ja jaksamista. En tahtonut ensin uskoa sitä ollenkaan, mutta niin siinä pääsi käymään.