Perjantaipuntari 9

Tästäkö alkaa nyt se luvattu jumitusvaihe? Vai onko nyt kyseessä vain elimistön hätkähdys siitä, että löysän sairaslomaviikon jälkeen onkin taas palattu aika hyvin kuriin ja nuhteeseen?
Joka tapauksessa...

Paino: 86kg (-100g)
Vyötärö: 100,5 (-0,5cm)

Pienen pientä pudotusta, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Viime aikoina pudotukset ovatkin olleet isompia, joten tietyllä tapaa tämä on myös hyvä palautus maanpinnalle.

Toipumista, haaveita, toipumishaaveita

Eilen oli treenit personal trainerini kanssa. Tosin alunperin sovittu tunti kutistui puoleen tuntiin johtuen meidän molempien kalenterisekoilusta ja mun kunnosta. Tämä yskänperkele vielä vaivaa. PT:kin sanoi, että nyt nousee syke liian nopeasti ja ääni käheytyy. Olen siis vielä vähän toipilas.
Tämä viikko siis rauhallisesti vielä. Kävin maanantaina lenkillä (8km), eilen se minitreeni, tänään fysioterapia, torstaina rauhallinen lenkki ja perjantaina kevyt saliohjelma.
Liikunnan makuun pääseminen on taas palauttanut syömisetkin mukavasti ruotuun.

Oli mukavaa jutella PT:n kanssa edistymisestäni. Hän on ihana ihminen, joka sillä ryöpytyksellään sai minut vihdoin heräämään ja toimimaan. Tarvitsin verbaalisen selkäsaunan ja olen siitä nyt iloinen. Kohta alkaa olla ensimmäinen kymmenen kiloa pudotettu. Käsittämätöntä... En ole koskaan laihduttaessa onnistunut saamaan tällaista pudotusta. Paino on kyllä joissakin elämänvaiheissa laskenut, mutta ei koskaan terveellisin keinoin.

Puhuimme myös tavoitteista. Lähin tavoite on elokuun alku, milloin me tapaamme seuraavan kerran. Silloin minun pitäisi painaa n. 81 kiloa. Pyrin siihen vilpittömästi.
Kokonaistavoitteeni on painaa n. 65kg. Se on painoindeksin mukaan hiukan yläkantissa pituuteeni (160cm) nähden, mutta PT:n mukaan siinä vaiheessa ryhdytään sitten katsomaan enemmän kehon koostumusta eikä niinkään painoa. Jos rasvaprosenttini on alhainen, niin ei painolla ole sitten niin väliksi.
Sanoin, että haluaisin hoikan sporttisen vartalon. Esimerkkinä Satu Tuomisto (joskaan minulla ei ole niin isoja rintoja ja niitä saa hakea kuulemma muualta kuin kuntosalilta). Minulla ei ole juurikaan vyötäröä eikä takamustakaan, joten minulle pieni ylipaino ei sovi (kurvikkaille naisille sopii).

Hämmästyin, kun PT sanoikin, että tätä vauhtia olen joulukuussa ihan eri näköinen ja että olen tosi pienikokoinen. Pienikokoinen?? Olen aina pitänyt itseäni kyllä lyhyenä, mutta en pienikokoisena. Ajatus on pelottavan hämmentävä. Ikään kuin olisi matkalla tapaamaan vierasta ihmistä, joka on kuitenkin jollakin tapaa tuttu vuosien takaa.
Olen hoikimmillani painanut 70 kiloa. Eihän siitä isoa eroa ole tavoitteena olevaan 65 kiloon, mutta toivoakseni vartaloni koostumus on erilainen. Tuolloin 70-kiloisena vietin melkoisen railakasta, alkoholinhuuruista elämää.

Huomaan jo nyt, että kilot eivät kerro kaikkea. Kolme vuotta sitten kun menin naimisiin, painoin n. 84kg (sitä hoikempana mieheni ei ole muuten minua nähnytkään). Nyt painan n. 86kg, mutta silti muutamat kolmen vuoden takaiset vaatteet ovat minulle, jolleivat ihan isoja, niin ainakin löysähköjä.

Suurin tuntemus on oikeastaan tällä hetkellä (jos ei sairastelun vuoksi koettua turhautumista lasketa) hämmennys. Olo on kuin matkailijalla, joka on saapunut tyystin erilaiseen maahan.
Nähtävää ja koettavaa on paljon.

Perjantaipuntari 8

Takana on juhannus. Helleviikko. Sairasteluviikko. Ei-ihan-niin-ruodussa -viikko. Liikkumaton viikko. Tänään-alkoi-menkat-päivä.
Ja silti...

Paino: 86,1kg (0g)
Vyötärö: 101cm (-1cm)

Odotin vähintään +1kg ja se olisi ollut vielä kohtuullistakin. En olisi huolestunut siitä ja valmensinkin itseäni siihen etukäteen. Joten sentin katoaminen vyötäröltä on ällistyttävää. Olen kyllä varmaan hikoillut sen pois tämän helteen kanssa (josta nautin yhä). Se, ettei paino tippunut, on myös positiivinen yllätys.

Niiskuttaminen on jo lähes ohitse ja yskääkin enää vain vähän. Kaikkein pahimmillaan se on aamulla herätessä. Joten jos ei ihmeitä tapahdu, niin maanantaina menen kyllä lenkille. Katsotaan mitä se tekee ololle. Kaipaan jo niin paljon ruotuun pääsemistä! Liikunta on mulle näemmä se kehys, joka auttaa pitämään syömisetkin kohtuudessa. Kun liikunta jää pois, niin huomaamattani valun jonkinlaiseen välinpitämättömään löperyystilaan. Ärsyttävää!
Liikunta ei siis ehkä sinänsä laihduta, mutta liikunnan vaikutus laihduttaa. Näin siis minulla ainakin.

Treenitaukoa

Juhannus oli ja meni. Hengissä selvittiin ja oli oikein hilpeää. En tiedä kyllä olivatko naapurit samaa mieltä... Valituksia ei ainakaan tullut, joten ehkä olivat viisaasti paenneet jonnekin korpeen.

Vaan flunssan pukkasi sitten! Prkl. Niinpä täällä on sängynpohjalla podettu ensin krapulaa ja nyt on sitten treenit muuten vaan jäissä flunssan vuoksi. Parantelen mieluummin nyt näin heti kunnolla enkä pyrikään menemään liian aikaisin salille tai edes lenkille.

Olen kuitenkin ihan tyytyväinen siihen, että juhannukselta ei putki jäänyt päälle. En tarkoita alkoholia, vaan herkuttelua ylipäätään. Koitan pysyä nyt nuhteessa näin sairastellessakin. Flunssa ei ole syy mättää mitä tahansa suuhunsa. Minä kun olen siitä harvinainen yksilö, että edes oksennustauti ei vie ruokahaluani. Kyllä tälle tytölle maistuu!

Joten vatsalihakset ovat täällä tehneet töitä yskiessä ja niistäessä. Koitan ajatella, että pirteämpi olo tulee kunhan tervehdyn. Nyt nimittäin joku liikunta tai laihduttaminen on niin evvk...

Perjantaipuntari 7

Ällistely jatkuu. Tämä näyttää oikeasti nyt sitä, että NYT ne läskit lähtevät.
Olen laihduttanut (tai siis "laihduttanut") koko tämän vuoden. Keväällä paino nousi ja laski vuoroin. Liikuttiin muutaman sadan gramman muutoksissa. Silloin ajattelin, että täytyy kauheasti tiukistella, jotta paino laskisi edes 500g viikossa.
Nyt paino on taas tippunut yli kilon, enkä mielestäni ole tiukistellut yhtään. Mitä ihmettä??

Paino: 86,1kg (-1,4kg)
Vyötärö: 102cm (0cm)

Milloin jumi tulee? En tietysti toivo sitä, mutta pakkohan siihen on varustautua. Tämä tuntuu nyt petollisen helpolta...

Henkisesti helppo viikonloppu

Olin viikonloppua viettämässä perheeni kanssa isäni luona. Vanhempani ovat eronneet, kun minä olin 2-vuotias, joten osin siksikin varmaan minulla ja isälläni ei ole kovinkaan läheiset välit. Toinen syy lienee piakkoin eron jälkeen kuvioihin astunut nainen, nykyisin isäni vaimo.

Olen koko ikäni saanut kuulla kuinka lihava minä olen. Asia vain paheni, kun tämän vaimon tytär sai tyttären, joka on minua kuusi vuotta nuorempi. Tämä tytär, J, nousi kaikessa minun edelleni. Hän on hoikempi, kauniimpi, parempi koulussa, hänellä on johtavassa asemassa oleva puoliso (toisin kuin minun), hän pukeutuu kauniimmin ja paremmalla maulla... Minun ei ole koskaan annettu unohtaa, kehen minua verrataan. Ikinä tosin ei ole otettu huomioon sitä, että olemme täysin erilaisia ihmisiä muutenkin. J tosiaan on kaunis ja fiksu, kohtuullisen mukavakin. Ja itse syytön vertailuun (asia, jonka toisinaan joudun muistuttamaan itselleni).

Nyt oli elämäni ensimmäinen viikonloppu niin, että isän vaimo oli poissa. Ja ah! Kukaan ei puhunut painostani tai siitä kuinka paljon otan/olen ottamatta ruokaa lautaselleni, koulutuksestani, pukeutumisestani, palkastani (työstäni kyllä, mutta hyvin tavalliseen keskustelutyyliin)... Keskustelimme ihan vain niitä näitä!

Olen joskus miettinyt, miksen ole osannut puuttua asiaan. Sanoa mitään. En vain ole osannut. Ensin olen ollut liian arka (kuten lapsi nyt on vain voinut olla), sitten en ole vain osannut puuttua ja nyt en enää viitsi. Vahinko on jo tapahtunut, enkä usko sitä millään korjattavan. Tilanne on nykyisin siedettävä, muodollisen kohtelias.

Olipas avautumista.

Tämän viikon saldoja:

Keskiviikon saldo:
Ruoka: herkkuja, grillailua, ei GFG:sta tietoakaan
Liikunta: saunavesien kantoa vähän, eli ei oikeastaan mitään
Juoma: kaksi lonkeroa

Torstain saldo:
Ruoka: kts. keskiviikko
Liikunta: kts. keskiviikko
Juoma: yksi lonkero, yksi 0,5 litrainen siideri

Perjantain saldo:
Ruoka: enemmän taas arkisempi, vaikkei täysin ok
Liikunta: ei mitään

Lauantain saldo:
Ruoka: aamupuuro, grilliruokaa - ei juurikaan kasviksia
Liikunta: ei mitään
Juoma: neljä lonkeroa, kaksi lasia kuivaa valkkaria

Sunnuntain saldo:
Ruoka: kasvispainotteisempaa (kiitos kiinalaisen ravintolan noutopöydän) ja vähän parempi muutenkin
Liikunta: ei mitään

Karmeaa luettavaa. Ensi viikolla ollaan taas vähän ryhdikkäämpiä vaikka loppuviikko onkin rymistelyä juhannuksen nimissä...

Perjantaipuntari 6

Joka kyllä onkin lauantaipuntari, mutta ei kai tuolla niin väliä ole.
Yllätys oli jälleen iloinen. Kulunut viikko on nimittäin sujunut siihen malliin, että odotin lähinnä plussaa tai vähintäänkin plusmiinus nollaa. Mutta ei.

Paino: 87,5kg (-600g)
Vyötärö: 102cm (-1cm)

Tällä viikolla olen nimittäin ollut esim. ystäväni mökillä. Siellä on herkuteltu oikein olan takaa, ateriarytmit päin hongikkoa eikä liikuntaakaan juurikaan ole ollut saunavesien kantoa lukuunottomatta.

Varustaudun kuitenkin henkisesti siihen, että plussaa näkyisi seuraavana perjantaina... Joka onkin juhannusaatto!