Tässä on nyt lähtötilanne.
Viehättävää, eikö?
Pituus 160cm
Paino 93kg
Vyötärö (navan kohdalta): 109cm
Metodit
Ruokavalioksi minulle määrättiin ns. Go Fat Go -dieetti (tai miksikä sitä nyt voi sanoa). Olen noudattanut sitä nyt perjantaista saakka.
Ruokavalioni on siis seuraavat neljä viikkoa:
Aamiainen:
45 g kaurahiutaleita
100 g raejuustoa (rasvaton)
1,5 dl sokeroimaton mehukeitto
omega + vitamiinilisä
Lounas:
100g kana / 100g naudanliha / 100g kala
1 kpl kananmunanvalkuainen / 25g raejuustoa
200g vihanneksia
5g oliiviöljy
Välipala:
250g maitorahka
100g marjoja
TAI
1 annos Dietmix (Fast)/Hera80 (Fast) juomaa
Päivällinen:
100g kana / 100g naudanliha / 100g kala
40g riisi / 40g pasta / 170g peruna (riisi, pasta n. 1dl kypsänä)
200g vihanneksia
5g oliiviöljy
Iltapala:
250g maitorahka / 150g raejuusto
1 dl sokeroimaton mehukeitto
10g vehnäleseitä
Koko päivän aikana juotava 2-3 litraa vettä. Kahvi on ok, mutta on juotava lisäksi kahvia vastaava määrä vettä (kahvin diureettiuden vuoksi).
Ei alkoholia. Ei herkkuja. Ei ulkona syömistä. Terassille voi mennä - juomaan vissyä.
Tähän päälle salilla käymistä vähintään 3 kertaa viikossa. Paljon aerobista liikuntaa.
Minulla on saliohjaajani kanssa tapaaminen 19. päivä. Siihen mennessä on painon oltava laskusuunnassa, samoin rasvaprosentin. Muuten sopimusta ei synny, sillä hän ei halua asiakkaakseen ihmistä, joka ei ole motivoitunut.
Ja nyt on näytön paikka. En halua päästää häntä käsistäni. Vaikka nyt olette ehkä saaneetkin tylyn kuvan hänestä, niin hän on se ihminen, jota juuri nyt tarvitsen.
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
Kuka? Mitä? Häh?
Taskuvenus on aikuisen naisen päiväkirjamainen blogi normaalin painon tavoittelusta normaalein keinoin. Olen 30-vuotias, naimisissa ja meillä on yksi lapsi. Raskauskilojen syyttäminen ei liene ajankohtaista, koska lapsen ikä lasketaan vuosissa eikä kuukausissa.
Olen lapsesta saakka ollut pyöreää sorttia. Siitä on kiusattu niin koulussa kuin lähimmäistenkin taholta. Ollaan oltu ruoka-aikaan kotona? (Kuka ei olisi?) Ota lisää, kyllä Venus syö! (Niinpä.) Sä et varmaan oo lihava, sulla on vaan raskaat luut? (En minä mikään sirotar ole.) Kyllä sun pitäis laihduttaa, ymmärrätkö että olet lihava? (En ole huomannutkaan!)
Suhtautumiseni ruokaan ei kaiketi ole normaali. Jonkin asteista bulimiaa esiintyi teini-iässä. Ajattelen yhä ruokaa lähes jatkuvasti. Mitä söisin? Mitä voin syödä? Mitä uskallan syödä? Mitä minä taas söinkään? Ei olisi pitänyt syödä.
Rakastan ja vihaan syömistä. En laita ruokaa mielelläni, en myöskään leivo. (Todellinen malliäiti siis!)
Olen siis laihduttanut koko ikäni enemmän ja vähemmän. Terveesti ja epäterveesti. En koskaan onnistuneesti.
Hoikimmillani olin juuri ennen raskauttani. Painoin n. 70kg. 1-2 vuotta sitä ennen olin lihavimmillani, arviolta n. 120kg. Laihduin käytännössä epäterveellisillä elämäntavoilla, joihin kuului enemmän juomista kuin syömistä. Kun rahat meni alkoholiin, niin ei jäänyt ylimääräistä mässäiltävää.
Raskauden jälkeen paino on pyörinyt 85-98 kilon välillä. Tätä blogia aloittaessani painoni on 93 kiloa. Se on ehdottomasti liikaa 160cm:n pituiselle naiselle.
Viimeinen niitti tämän blogin aloittamiselle tuli saliohjaajaltani viime perjantaina. Hän on katsellut touhuani tammikuusta saakka. "Laihduttamistani."
Sain lopulta melkoisen palopuheen. Taitavan, terävän, rehellisen. Hän ei ollut ilkeä, inhottava tai veemäinen. Tämä ei voi jatkua näin. Painoni jumii, pyörii. En ole sitoutunut. Enkö ihan oikeasti halua pudottaa painoani?
En ole ikinä saanut sellaista puhetta. Olen saanut kyllä ilkeilyä. Olen saanut päänsilityksiäkin. Mutta uskoisin, että saliohjaajani sai minut nyt heräämään. On tehtävä töitä. Tulosta ei tule ilmaiseksi. Tekosyitä on riittänyt vaikka muille jakaa. Milloin on synttäriä, pääsiäistä ja vappua. Milloin mitäkin. Nyt sen on loputtava. Juhlia on normaalipainoisillakin.
Perustin blogin ensisijaisesti itselleni. Kirjaan tänne iloja ja suruja. Etenemistä ja takapakkia. Liikuntaa ja ruokia.
Toivon tästä olevan iloa muillekin. Kenties jopa kannustusta. Jos minä pystyn, niin taatusti pystyt sinäkin.
Tervetuloa!
Olen lapsesta saakka ollut pyöreää sorttia. Siitä on kiusattu niin koulussa kuin lähimmäistenkin taholta. Ollaan oltu ruoka-aikaan kotona? (Kuka ei olisi?) Ota lisää, kyllä Venus syö! (Niinpä.) Sä et varmaan oo lihava, sulla on vaan raskaat luut? (En minä mikään sirotar ole.) Kyllä sun pitäis laihduttaa, ymmärrätkö että olet lihava? (En ole huomannutkaan!)
Suhtautumiseni ruokaan ei kaiketi ole normaali. Jonkin asteista bulimiaa esiintyi teini-iässä. Ajattelen yhä ruokaa lähes jatkuvasti. Mitä söisin? Mitä voin syödä? Mitä uskallan syödä? Mitä minä taas söinkään? Ei olisi pitänyt syödä.
Rakastan ja vihaan syömistä. En laita ruokaa mielelläni, en myöskään leivo. (Todellinen malliäiti siis!)
Olen siis laihduttanut koko ikäni enemmän ja vähemmän. Terveesti ja epäterveesti. En koskaan onnistuneesti.
Hoikimmillani olin juuri ennen raskauttani. Painoin n. 70kg. 1-2 vuotta sitä ennen olin lihavimmillani, arviolta n. 120kg. Laihduin käytännössä epäterveellisillä elämäntavoilla, joihin kuului enemmän juomista kuin syömistä. Kun rahat meni alkoholiin, niin ei jäänyt ylimääräistä mässäiltävää.
Raskauden jälkeen paino on pyörinyt 85-98 kilon välillä. Tätä blogia aloittaessani painoni on 93 kiloa. Se on ehdottomasti liikaa 160cm:n pituiselle naiselle.
Viimeinen niitti tämän blogin aloittamiselle tuli saliohjaajaltani viime perjantaina. Hän on katsellut touhuani tammikuusta saakka. "Laihduttamistani."
Sain lopulta melkoisen palopuheen. Taitavan, terävän, rehellisen. Hän ei ollut ilkeä, inhottava tai veemäinen. Tämä ei voi jatkua näin. Painoni jumii, pyörii. En ole sitoutunut. Enkö ihan oikeasti halua pudottaa painoani?
En ole ikinä saanut sellaista puhetta. Olen saanut kyllä ilkeilyä. Olen saanut päänsilityksiäkin. Mutta uskoisin, että saliohjaajani sai minut nyt heräämään. On tehtävä töitä. Tulosta ei tule ilmaiseksi. Tekosyitä on riittänyt vaikka muille jakaa. Milloin on synttäriä, pääsiäistä ja vappua. Milloin mitäkin. Nyt sen on loputtava. Juhlia on normaalipainoisillakin.
Perustin blogin ensisijaisesti itselleni. Kirjaan tänne iloja ja suruja. Etenemistä ja takapakkia. Liikuntaa ja ruokia.
Toivon tästä olevan iloa muillekin. Kenties jopa kannustusta. Jos minä pystyn, niin taatusti pystyt sinäkin.
Tervetuloa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
